Iacopone da Todi - I Cantici - 1558

IACOPONE:N EXTREME KIELI: HYPPYINNÖN JA TÄRKEYDEN RÄJÄYTTÄVÄ PERSOONALLISUUS MEDIEVALISSA RUNOKSISSA
Vahva todistus keskiaikaisen mystiikan säilyneisyydestä vastustuksen kirkon ajalle, tämän Roomassa julkaistun vuoden 1558 Cantici di beato Iacopone da Todi -kokoelman Rooman painoksen myötä nousee esiin yksi radikaaleimmista, visioivimmista ja kielellisesti tulimerkkisistä äänistä koko italian uskonnollisessa perinteessä. Julkaistu Roomassa Hippolito Salvianon toimesta, teos ei ole pelkkä hartauspainatus, vaan täysin 1500-luvun toisen puoliskon teologiseen ja kulttuuriseen ilmapiiriin sovitettu kustantaja-intoalue: tekstit kerätään, järjestetään ja varustetaan tulkinnan- ja lukemisen ohjaavilla puheilla, jotka ohjaavat lukemista ja säätelevät henkistä vastaanottamista.
Tuloksena on kirja, joka on syvästi epämääräinen ja kiehtova: toisaalta se säilyttää mystikon väkivallan, kehonkielen ja alun franciscuseen liittyvän katarsismin; toisaalta sen ympärille asetetaan post-tridentiininen dogmaattinen valvontakoneisto. Iacoponen sanat, alun perin henkisen pokkahduslaukaus tai kielen epäjärjestyksen murtama huuto, muuttuvat täällä mietittäväksi, kommentoitavaksi ja valvotuksi tekstiksi.
MARKKINASYVÄ
Iacopone da Todin Canticit 1300-luvun lopulla ja 1400-luvulla painetut painokset ovat suhteellisen harvinaisia antiikkikirjallisuuden markkinoilla ja ilmenevät epäsäännöllisesti, erityisesti täydellisinä olosuhteissa. Rooman vuoden 1558 painatus, joka on Hippolito Salvianon toimittama, tyypillisesti löytää arvoja 700–1 500 euroa, vaihdellen säilymisen tilan, tekstin täydellisyyden, sidoksen laadun ja esipuheiden läsnäolon mukaan.

FYSISET TIEDOT JA TILA
Jäljellä oleva, kokonaan kääretty ruskeaan kiinteään kartonointiin. Kansikuvassa koristeellinen puurintakuvio, toistettu lopullisessa nidonnassa. Teksti aseteltu selkeään typografiaan, tyylisesti yksinkertaisen Rooman tuotantoon 1500-luvun puolivälistä.
Sivut ovat säilyneet luonnollisen kellastuneina, kevyitä laikkuja ja joitain reikiä, mikä vastaa teoksen pitkää säilytyshistoriaa. Viimeinen sivu kärsii marginaalisista puutteista, jotka on aikaisemmin korjattu pienillä tekstipoistumisilla.
Kolminkertainen kappale: pp. (2); 24 nn.; 184; 12 nn.; (2).
Kokonaisuutena hyvä ja vakaa säilyvyys, jolla on vahva historiallinen ja materiaalinen viehätys. Kansikirjallisuudessa, jolla on monisataa vuotta historiaa, voi esiintyä pieniä epäkohtia, joita ei aina mainita kuvauksissa.

KOKO NIMI JA TEKIJÄ
I Cantici del beato Iacopone da Todi.
Roma, appresso Hippolito Salviano, 1558.
Iacopone da Todi.

KESKUSTELU JA MERKITYS
Harvat italialaiset keskiaikaiset kirjailijat omaavat Iacopone da Todin hengen- ja kielellisen voiman. Hänen hurskautensa ovat enemmän kuin uskonnollisia tekstejä: ne ovat sanallisia räjähdyksiä, äärimmäisiä minän tuhoutumisen harjoituksia, kehon väkivallan kuvia, mystistä kaipuuta, absoluuttisen ja jumalallisen rakkauden vetäytymää. Varhaisen italian kirjallisuuden kentässä Iacopone on melkein eristetty hahmo. Hänen kielensä ei etsi tyylillistä tasapainoa tai hovipoloa; se etenee hylkyjen, syytösten, pakonomaisesti toistuvien kuvien, suoraa raakaa kieltä ja äkillisiä lyyrisiä avauksia. Hänissä elävät kansan saarnaus, fransiskaanimystiikka ja visioiva jännite, joka joillekin näkökulmille ennakoi paljon myöhempääkin sensibilityä.
Tämä 1558:n painos on erityisen merkittävä, koska se todistaa Iacopone- vastaanoton muutoksen koko vastustusajan keskellä. Trentan neuvoston jälkeen kirkko kokee tarpeen hallita, ohjata ja tulkita kaikkein radikaaleimmat henkiset kokemukset. mystiikka ei katoa, vaan ohjataan turvallisempien dogmaattisten rakenteiden sisään.
Sivulauseiden ja tulkinnan ilmaisut paljastavat juuri tämän kulttuurisen operaation: Iacoponen teksti jatkaa lukemista ja kunnioitetaan, mutta hänen äänensä mediaidaan, kontekstualisoidaan, "valvotaan". Rooman painos muodostuu näin post-tridentinuskonnon henkisyyden symboliseksi esineeksi: se säilyttää keskiaikaisen palon mutta sulkee sen XVI-luvun teologiseen kurinalaisuuteen.
Kirja saa näin kaksinkertaisen identiteetin: keskiaikaisen mystiikan reliikki; vastustusajan opetuksellinen ja hartautta tukevan väline.

KIELIVERKOSTA LÄHTIENKIN VÄLTTÄMÄTÖN MERKITYS
Myös kielellisesti teoksella on keskeinen merkitys. Canticit säilyttävät yhden poikkeuksellisen parafin ollessa Umbrian kaksisatavuotinen vanha kielimuoto ja todistavat vaiheesta, jossa italian runokielen muoto muodostui ennen petrarkiseen kanonisaatioon.

TEKIJÄN ELÄKETIEDOT
Iacopone da Todi (noin 1230–1306), luultavasti syntynyt Jacopo dei Benedetti, oli runoilija, juristi ja fransiskaani, yksi keskiaikaisen Italian radikaaleimmista hahmoista. Varhaisen, varakkaan nuoruuden ja oikeustieteen uran jälkeen hänen elämäänsä kohautti traaginen henkinen kriisi — perinteisesti liitetty vaimon kuolemaan — joka johti kokonaisvaltaiseen kääntymykseen.
Järjestäytynyt fransiskaanimunkiksi hän liittyi Spiritualien suuntaan, tukien äärimmäisen köyhyyden ihannetta ja vastustaen avoimesti kirkollista hierarkiaa. Tämä asento johti vainoon, vankeuteen ja dogmaattisen epäilyksen kehittymiseen.
Hänen hurskautensa omivaarussaan Umbrian kielenä muodostaa yhden keskiaikaisen uskonnollisen runouden huippuhetkistä. Hänen kielensä on suoraa ja voimakkaasti ruumiillistunutta, vaihdellen ivatuksien, mystisen hurmion, itsensä nöyryytyksen ja jumalallisen sulautumisen välillä. Henkilönsä jäi vuosisatojen ajan kiertämään kansan palvonnan ja teologisen huolestumisen välillä, mikä lisäsi hänen teoksensa omaleimaista viehätystä.

KUSTANTUSHISTORIA JA LEVITYS
Canticit syntyivät käsikirjoitusmuodossa 1200-luvun lopulta 1300-luvulle, laajassa, epävakaassa ja syvästi kerrostuneessa siirtelyikkössä. Ensimmäiset painokset ilmenivät 1400-luvulla ja monistautuivat 1500-luvulla, kun teksti vakiintui ja järjestetään tiukempien kustannusperiaatteiden mukaan.
Rooman 1558 painos Hippolito Salvianon toimesta kuuluu täysin tähän kustantamisen kanonisaatioprosessiin. Verrattuna varhaisiin painoksiin, se tuo tulkinnallisen välimuodon, joka sopii paremmin Counter-Reformation kulttuuriseen ilmapiiriin.
Teoksen levinneisyys näkyi merkittävästi erityisesti uskonnollisissa, luostarikonteksteissa ja oppineiden keskuudessa. Canticit pysyivätkin lukemisen lisäksi välineinä meditointiin ja henkiseen kurinalaisuuteen. Viidenkymmenen lukuvuoden innokas ja päivittäinen käyttö on myös selittänyt suhteellisen rajoitettua 1550-luvun painosten säilyvyyttä.

BIBLIOGRAFIAT JA VIITTEET
Adams, Catalogue of Books Printed on the Continent of Europe, J 53.
Brunet, Manuel du libraire et de l’amateur de livres, III, p. 485 (“Belle édition”).
EDIT16, tarkistettava: Iacopone da Todi, Salviano, Roma 1558.
ICCU/OPAC SBN, useita 1558 Rooman版 julkaisuja rekisteröintien mukaan.
WorldCat, julkaisujen katalogivariaatioita.
Contini, Gianfranco, Letteratura italiana delle origini.
Sapegno, Natalino, Il Trecento.
Leonardi, Claudio, Iacopone da Todi e la poesia religiosa medievale.
Getto, Giovanni, Letteratura religiosa del Duecento italiano.
Petrocchi, Giorgio, Storia della letteratura religiosa italiana.
De Bartholomaeis, Vincenzo, La poesia religiosa italiana del Medioevo.
Biblioteca Apostolica Vaticana, XVI luvun karjalaisten uskonnollisen kielellisen tekstien ainekset.