Alfred Auerbach (1912–1980) - Berlin Westhafen

Tämä vaikuttava kaupunkinäkymä Alfred Auerbachilta (1912–1980) on nimeltään Studie zu Westhafen ja ajoittuu vuosiin 1959–1960, jolloin taiteilija aktiivisesti tallensi Berliinin sodanjälkeistä muutosta. Teos on toteutettu sekatekniikalla. Sävellyksessä esitetään vaikuttava teollisuusmaisema, joka todennäköisesti kuvaa Berliinin Westhafenia (Länsiporttia), päälogistiikkakeskusta pääkaupungissa. Rautatiekiskojen vahva lineaarinen perspektiivi johtaa katsojan syvälle kuvan tasolle, kehystettynä tummilla arkkitehtonisilla rakenteilla. Taustalla kohoavat tyylitellyt savupiiput ja teollisuusrakennukset pehmeissä violetin, okran ja harmaan sävyissä, luoden sekä pohdiskelevan että jäsennellyn tunnelman.

Alfred Auerbach oli saksalainen taidemaalari ja taidehistorioitsija, syntynyt vuonna 1912 Rostockissa ja myöhemmin asunut Länsi-Berliinissä. Hän eli ja työskenteli toisen maailmansodan jälkeisen Berliinin älyllisessä ilmapiirissä, jakoi asunnon merkittävien henkilöiden, kuten maanpaossa olevan *Expressionist* Fritz Ascherin kanssa. Vaikka hän on vähemmän tunnettu kuin jotkut hänen aikakautensa taiteilijat, Auerbachin teokset ovat historiallisesti havainnollisia, yhdistäen *documentary realismin* ja *expressionistisen* herkkyyden.

Hänen estetiikkansa on vuoropuhelussa taiteilijoiden kuten Max Beckmannin, Ludwig Meidnerin, Karl Hoferin, Werner Heldtin, Hans Tombrockin ja George Groszin kanssa, ja se osoittaa samankaltaisuutta liikkeiden kuten Neue Sachlichkeitin ja sodanjälkeisen teollisuusrealismin kanssa. Sävy- ja ilmapiirivälin hallinta tässä teoksessa herättää yhtymäkohtia nykytaiteilijoihin, kuten Bernhard Heisig, Hans Grundig, Curt Querner, Wilhelm Lachnit ja Rudolf Schlichter. Auerbachin analyyttinen silmä, joka on muotoutunut hänen taidehistorijan taustastaan, yhdistää hänen lähestymistapansa pohdiskeleviin kaupunkinäkijöihin, kuten Otto Dix, Jeanne Mammen, Walter Gramatté ja Conrad Felixmüller.

Tämä työ jakaa myös pohdiskelevan herkkyyden taiteilijoiden kuten Paul Citroen, Christian Schad, Josef Scharl, Heinrich Ehmsen, Peter Zadek ja Helmut Kolle kanssa. Auerbachin hillitty mutta ilmaisuvoimainen väripaletti saattaa muistuttaa katsojia Eduard Bargheerin, Ernst Fritschin ja Ewald Matarén teoksissa esiintyvästä hiljaisesta psykologisesta syvyydestä. Vaikka hän ei kuulunut viralliseen ryhmään, hänen toimintansa resonoi laajempien sodanjälkeisten saksalaisten maalauspiirien ja aikakauden kaupunkidokumentaristien kanssa.

EHDOT
Yleisesti ottaen oikeudenmukainen hyvä. Työ osoittaa selviä merkkejä iästä ja aiemmasta käsittelystä, mukaan lukien näkyvä kellastuminen, lievä värimuutos, pientä reunan kulumaa ja joitakin pieniä leikkauksia ja taitoksia. Tästä huolimatta paperi pysyy rakenteellisesti ehjänä ja värit ovat yhä eloisat, ja kuva säilyttää vahvan visuaalisen läsnäolon ja luonteen, joka vastaa sen ikää.