Guillaume Postel - De Orbis Terrae Concordia - 1544

De orbis terrae concordia on yksi varhaisimmista painetuista kaavista maailmankunnan universaaliksi uskonnoksi — harkittu ohjelma, joka lukee Qurʾānin alusta loppuun ja levittää rauhan sovinnon lain, kielen ja äskettäin kohdattujen Amerikan maiden välillä.

HIIREN KURNAATTORIN HUOMAUTUS:

Renessanssinen yritys maailman luomiseksi: Postel yhdistää filologian, lain ja teologian yhdeksi välineeksi rauhan edistämiseksi, ja sen on painattanut juuri se liike, joka oli juuri asettanut Koraanin kirjoitusmuotoon. Tuloksena on uskonnollisen vertailun perustava artefakti—tavoitteellinen, häiritsevä ja yhä ajankohtainen.

Määrä

Guillaume Postel. De orbis terrae concordia libri quatuor. [Basel: Johann Oporinus], 1544. Pieni folio. Ensimmäinen täydellinen painos—Pariisi oli julkaissut vain Kirja I vuonna 1543. Kollaatio tavallinen: [4] ff., 447 s. (virheellisesti numeroitu 427), viimeinen lehti tyhjä; allekirjoitukset [α] a–2n 2o. Aikakauden paneelileimattu vasikannahka, jossa kaksi nimikirjaintyypin paria yläpäällisessä kannessa ("P-T-B" ja "I-M-M"), uudelleen nahkattu vasikannahkaan; varhaisia marginaalikirjoituksia hajanaisesti. Viitteet: VD16 P 4481; Adams P 2020.

KUVAUS:

Keskellä uskontojen välisiä sotia ja uusien maantieteellisten alueiden syntyä tämä ensimmäinen täydellinen painos Concordia kokoaa neljä kirjaa yhdeksi sovinnon arkkitehtuuriksi:

Ensimmäinen kirja esittää kristinuskon opit “rationibus philosophicis”, ja asettaa uskonnolle järjellisen perustan.
Toinen kirja kertoo Muhammadin elämästä ja tutkii Koraania alusta loppuun vertailun ja kritiikin vuoksi—ajatus mahdoton ilman filologisia resursseja, joita Postel auttoi Ranskassa normalisoimaan. Kolmas kirja määrittelee, mikä on yhteistä koko maailmalle sekä inhimillisen että jumalallisen lain piirissä, ja on se perusta yhteiskunnalliselle järjestykselle eri perinteissä.
Kirja IV kysyy, miten ilman kapinaa kansat voitaisiin saada totuuteen—periaatteiden, opetuksen ja suostuttelun keinoin.

Postelin projekti huipentuu toimivaan rauhan politiikkaan: Kolmannen ja Neljännen kirjan aikana hän tunnistaa, mitä kaikilla kansoilla on yhteistä sekä inhimillisessä että jumalallisessa laissa — ja määrää sitten ei-seditiiviset keinot, joiden kautta heidät voidaan viedä totuuteen koulutuksen, politiikan ja harkitun vetoamisen kautta. Sovinto hänen suunnitelmassaan saavutetaan vetoamalla eikä pakottamalla.

Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan Postelin universalismi ei ole pelkkää irenismiä; se hitsaa kieli- ja oikeudelliset yhtenäisyydet teologiaansa. Concordiassa hän korostaa hepreaa ensimmäisenä ja universaalina kielenä — filologinen myytti, joka on pakotettu poliittis-uskonnollisen yhtenäisyyden palvelukseen — samalla kun hän yhdistää ohjelmansa universalinen monarkian ihanteeseen (aiheita, joita hän kehittäisi edelleen). Baselissa painatus merkitsee paljon. Oporinus, joka julkaisi Biblianderin latinankielisen Qurʾānin vuonna 1543 (joissain kappaleissa Lutherin ennakkovaroitus tutustua islamiin sen torjumiseksi), asemoit Baselin Euroopan turvallisimpana painotalona korkeakriittiselle vertailevalle uskonnolle; Concordia on sen looginen seuraaja laajuudessa ja kunnianhimassa.

Yksityisille tai institutionaalisille kirjastoille, jotka rakentavat varhaista suvaitsevuutta ja uskontojen välistä kerrontaa tai kartoittavat Euroopan ensimmäistä tieteellistä kontaktia islamiin, Concordia on keskeinen perusta ja ilmaisultaan vaikuttava.

Lopulta kirjan maailmanlaajuinen kompassi ulottuu Välimeren ja Levantin alueen rajojen yli kohti äskettäin kohdatun Amerikan mannerta: myöhemmissä luvuissa (s. 350–353) Postel kääntyy nimenomaisesti kohti Uuden maailman kansoja, kehottaen heidän opettamistaan ja integroimista yhteiseen kristilliseen siviilijärjestykseen—todisteena siitä, että hänen kuvitellun orbisinsa maantieteellinen ja oikeudellinen ulottuvuus on yhtä laaja kuin sen opillinen.


Valittuja lainauksia:

Lukijalle Postel (otsikko ja esipuhe): tämä kirja on „täynnä monipuolista oppia ja hurskautta“—ei mikään hyödyllisempi voisi ilmestyä „näihin levottomiin aikoihin“.

Marion L. Kuntz: “Postel oli yksi ensimmäisistä, jotka julistivat tarpeen universaalille uskonnolle ja universaalille valtiolle.”

G. J. Toomer (Oxford): Postel “ansaitsee, jos kuka tahansa, tulla Ranskassa arabian tutkimuksen isäksi.”

Ewa Łukaszyk: Postel oli “universaali monarkian teoreetikko,” joka pakkomielteisesti pyrki yhteenkuuluvuuteen kaikilla inhimillisen elämän tasoilla.

Omistushistoria:

Nykyinen sianahkakansi, jossa on sokea leimaus; yläkannessa ovat initiaalit „P-T-B“ ja „I-M-M“; samat parit esiintyvät musteella otsikon alapuolella, ja mukana on joitakin varhaisia marginaalimerkintöjä.

KUNTORAPORTTI:

Otsikko marginaalikorjauksilla; [α]2–3 yläkulma repeytynyt (joitettu käsikirjoituksesta); a1–4 pienet madonvauriot; b2 lyhyt repeämä ilman menetettyä tekstiä; 2D6 pieni reikä, jonka vaikutus koskee muutamaa kirjainta; pienet sisäreunan madonjäljet lopussa; viimeinen lehti kiinnitetty; tahria ja vesikastetta; selkä uusittu; etukannen nivelle irronnut, mutta pysyy kiinni.
Sidonta on tahriintunut ja kulunut.
Täydellinen, toimintakuntoinen kappale nykyisessä asussaan—rehellinen, luettava ja keräilykappale.

LISÄTIETOJA:

Ensimmäinen täydellinen painettu laitos, joka tekee varhaisesta vertailu-uskonnosta luettavaa painettuna; Baselin Oporinuksen kirja asetettuna suoraan ensimmäisen painetun latinalaisen Qurʾānin viereen; ohjelmallinen teologia, joka käsittelee islamia tekstuaalisesti ja vaatii rauhanomaisen vaikuttamisen – sekä aikakauden sidonta, jossa on erottuvat initiaalit ja varhaisen lukijan merkinnät—lisäksi kirjan oma julistettu hyöty “näinä levottomina aikoina.”

Kontekstiselitys (Cusa Posteliin). Viidennen vuosisadan esikuvia, kuten Nicholas of Cusa’n De pace fidei (1453), kuvitellaan rauhaa uskontojen välillä; Postel on yksi ensimmäisistä, jotka viedä tällaisen rauhan käytäntöön painetussa neliosaisessa ohjelmassa, joka käsittelee oppia, lakia ja politiikka, ja tekee sen pitkäjänteisen, tekstuaalisen vuorovaikutuksen kautta Koraanin kanssa.