Burkina Faso

Daniela Bognolo (2007, s. 52–53) mukaan koko Lobi-maakunnan alueella ainoastaan mestarveistäjät saivat luoda esi-isien patsaita, joita kutsutaan thilkotina. Siten nämä patsaat ovat olennaisia esimerkkejä kunkin Lobi-yhteisön ”arketyyppisestä tyylistä” sekä niitten tekijöiden lahjakkuudesta. Tässä teoksessa Lobi-veistosten keskeiset piirteet tulkitaan niin erottuvasti ja hallitusti, että ne viittaavat tavotteekseen yhden merkkipitävän veistoksen “käden” tekevänsä, mikä näkyy myös entisen Jacques Kerchache -kokoelman kuuluisassa naisfiguurissa (ks. Kerchache, Paudrat, Stephan, 1988, s. 86, nro 40).

Bognolon mukaan – kirjottaessaan Kerchache-patsasesta – (2007, s. 130, nro 4), ”Dagara-kansalle (jonka muotoiluperiaatteet tämän figuurin esittää) anthropomorfinen figuurisuus liittyy läheisesti yksityiseen ja henkilökohtaiseen palvontaan. Sen erottuvia piirteitä ovat pääosin geometriset tilavuudet ja kasvojen verrattain selvä kumeuden kohtiin korostuva pienehkö tekopyörreinen suu sekä teräväleuka. Jokainen veistäjä mukauttaa nämä muodolliset piirteet sen mukaan, miten hän kuvaa ihmisfiguuria ja sen mukaan alueeseen, jolla hän työskentelee.”

Tässä teoksessa asennon eläväisyys ja notkeat raajat antavat vahvan perustan kasvojen vaikuttavalle voimalle, jonka voimalliset tyylitellyt piirteet – radikaalisti muotoiltu, syvästi ontto kasvot, jotka johtavat pieneen, huonosti veistettyyn suuhun ja kohoavat suuret alaspäin kääntyvät silmät – näyttävät kokonaan sisäisyyden ilmaisulle omistautuneilta.

Jotkut veistäjät ovat vaikuttaneet harvinaisessa Dagara-veistosten kokoonpanossa. Mahire Somé (noin 1800–noin 1880) on yksi heistä: mestari niin sanotussa ”zeon”-tyylissä (Bognolo, ibid, s. 58). Vaikka tämän veistoksen ja Jacques Kerchache -kokoelman kautta tulevan esimerkin alkuperäisen kokoelman tekijä säilyy tuntemattomana, syvä patina kovassa puussa ja uhripatinan ulkomuoto ovat molemmat todisteita siitä, että ne veistettiin samana aikana.

Kuvan lähde: Jean Michel Huguenin, Pariisi