Sylvain Barberot - Skull

Paperista valmistettu ihmisen kallon muoto, valettu ja päällystetty epoxyhartsi. Se on pidetty seinällä kahdella naulalla ja kahdella magneetilla.

Tässä teoksessa, vaikka kallon käyttö ikuisena, muuttumattomana ja pysähtymättömänä tukena pysäyttää ajan, sen peittelevä iho sen sijaan vaikuttaa virtaavan loputtomiin. Aikojen temporaarisuudet kohtaavat toisensa, ja kuolemasta syntyvä synkkyys nousee esiin.

Taide teoksena on sinällään vanitas – turhamaisuuden ilmentymä. Se heijastaa taiteilijan halua objektiivistua ja selviytyä ajasta sekä vastaa taiteilijan demiurgisen idean turhamaisuudelle. Muisti ei ole kiinteä, se on tuleva eikä koskaan juurru äärettömyyteen. Sen katoaminen on sen ainoa keino.

Kansainvälisesti tunnettu taiteilija, jonka työ perustuu muistin ja unohduksen väliseen dikotomiaan. Muisti on mielestäni välttämätön elementti, joka yhdistää kehonkunnan maailmaan. Kuitenkin kun kulttuurimme pyrkii kaivertamaan historian piikillä, minä vaadin tukahduttamaan, purkamaan sen ja jopa pyyhkimään oman muistini. Unohtamisen harjoittaminen on laaja tehtävä…

Kehon on vain tämän muistin tuki, jonka se on riippuvainen, jopa sen tarvitsem Nex. Se rakentaa sen, muotoilee siitä mallin ja muuttaa sitä. Ja jos anamneesi kreikankielisestä sanasta tarkoittaa muistista nousemista, niin minä seuraan sitä paremmin erottaakseni itseni.