Montanaro - Banana Bot

Aikakaudella, jota hallitsevat suunniteltu vanhentuminen ja digitaalinen riippuvuus, Montanaro astuu näyttämölle teoksellaan „BANANA BOT“, teos, joka on yhtä aikaa vapauden huuto ja hienostunut sitaatteihin pohjaavan pelin pelaamista. Teos esittäytyy rohkeana assemblage-lyhyeenä. Neonpinkin kehysten sisällä, joka rajoittaa toimintaterän kuin sähköinen kehä, seuraamme todellista teknologista syntyä. Banaani, ikoninen pop-ikoni par excellence, ei ole enää pelkkä liikkumaton esine tai syötävä hedelmä, vaan orgaaninen olento, joka halkaisee piirtojen kylmän rintakehän. Sähköiset komponentit — kondensaattorit, vastukset ja emolevyt — eivät ole täällä funktionaalisia elementtejä, vaan edustavat piikissä olevia piisiltoja, joista „hedelmä“ yrittää paeta. Värikkäät kaapelit, jotka purkautuvat suonina ja keinotekoisina valtimoina, viittaavat kehittyvään evoluutioon: banaani ei pakene vain, vaan seIm moguttaa teknologiaa muuntuakseen joksikin muuksi. Teoksen nimi „BANANA BOT“ on semanttinen neronisku. Se tuo välittömästi mieleen Harry Belafonten kuuluisaa „Banana Boat Song“ -kappaletta, herättämällä kuvan uupuneisuudesta, käsityöstä ja ihmiskunnasta. Montanaro kuitenkin kääntää näkökulman: jos laulussa ihminen odotti, että „tallyman“ laskisi banaanit ennen kuin voi palata kotiin, tässä banaani kapinoi binäärilaskennan chippejä vastaan. Montanaro todistaa edelleen olevansa taiteilija, joka on taitavasti pureskellut Pop Artin koodit ja sylkee ne ulos sosiaaliseen pohdintaan. Väriharjoitus — magenta metallinhohtoinen banaani vihreäksi happoksi timantissa olevien emolevyjen vastaan — luo elävän kontrastin, joka vangitsee silmän ja ei päästä sitä irti. „BANANA BOT“ ei ole vain katsottavissa oleva kohde, vaan visuaalinen kytkentä. Se muistuttaa meitä siitä, että kuinka paljon teknologia yrittää pakata meidät laatikoihin, orgaaninen ja luova elementti löytää aina tavan repäistä älykohtaus emolevästä. Taiteilija luo dialogia „kylmän“ ja „lämpimän“ välillä. Vihreät ja ruskeat levyt (vanhentunut laitteisto) edustavat järkevää ja tasapainoista rakennetta. Toisaalta banaani — magenta metallinhohteisella pinnalla — räjähtää kolmeen ulottuvuuteen, tuoden tilavuuden ja melkein lihaisen kiillon, joka immediately vetää silmää puoleensa. Johtimet eivät ole sattumanvaraisia; ne seuraavat anatomista logiikkaa. Ne näyttävät lihaksilta, jotka nostavat banaanirakenteen, viitaten pakoon- tai heräämisen liikkeeseen. Se on kaapeloinnin kolmiulotteinen piirustus. Ruusun sävy fluo kehykseen ei ole pelkästään esteettinen, vaan käsitteellinen. Sen tarkoitus on eristää „Banana Bot“ -kokeilu, ikään kuin sikiö- tai laboratorio, jossa luonto lopulta ottaa ohjat koneesta.