Bachibouzouk (1977) - Haring vs Banksy

Mahtavaa työtä Brysselin taiteilijalta Bachibouzoukilta.

Tässä sarjassa Brysselin taiteilija Bachibouzouk leikkii hipaisu- ja pikkutarkuutta yhdistävää historiaa kuin utelias lapsi, joka olisi päässyt museoon ja saanut maalipakkauksen käsiinsä. Näiden ”Tomato Soup Can” -teosten kautta hän punoo iloisen epäuskottavan törmäyksen kolmen nykytaiteen suurmiehen välillä: Haring, Banksy. Pop-, kaupunkikulttuuri- ja kliininen duo, joka jauhettuine spray-tekniikoineen, on sellainen kuin Bachibouzouk vain osaa tehdä.

Lähtökohtana on tietenkin Banksyn juliste, joka on jo itsessään viittaus (tai viittaus viittaukseen) ikonisesta Campbell’s Soupista, Andy Warholin luomasta. Bachibouzouk soluttautuu siihen kolmantena muskettiruuttuna. Tuloksena on dialogi kahden estetiikan välillä, joista kumpikaan ei kaivannut vastapuolta… ja kuitenkin ne yhdessä alkavat puhua vahvasti ja jopa nauraa.

Suihkepullot, huolellisesti valitut kirkkaiden sävyjen paletissa, kapinoivat varovaisen vanhempien työpajan perinteen vastaan. Jokainen väri tuntuu julistavan: “Entä jos nykytaide lopettaisi vakavoitumisen kolmeksi minuutiksi?”
Mutta huumorin takana on aito ajatus: Bachibouzouk kyseenalaistaa teollisen toistamisen taidesymbolien parissa. Mikä symbolille käy, kun se kopioidaan, sitten kopioidaan kopio, ja sitten päälle maalataan uudelleen viittaukset, jotka ovat jo valmiiksi kierroksia? Ehkä jotain rehellisempää: teos, joka hyväksyy, ettei se syntynyt yksin, vaan kulttuurisen kohinan keskellä, kuvien ja ironioiden karnevaalissa.

Ristiin kerrostamalla nämä viitteiden tasot taiteilija muuntaa tölkkiä — tavallinen esine, kulutuksen symboli, pop-koukun fetissi — ajatusmalliksi aikakaudestamme, jossa kaikki on jo nähty, remiksattu, johdettu uudelleen… ja silti, erään yksittäisen eleen (ja muutaman hyvän suihkeen) ansiosta, jotain uutta nousee esiin. Jotakin sellaista kuin kulkisi ympäri peilien museon ja lopulta näkisi oman heijastuksensa.

Paljain mielin, ripauksella epäkatkeruutta ja iloinen kirkkaus mielessä Bachibouzouk muistuttaa meitä siitä, että taide on ehkä ennen kaikkea peli: vakava peli, kyllä, mutta kuitenkin peli. Ja tässä pelissä Tomato Soup Can -teokset ovat ne palikat, jotka saavat lukot aukeamaan.