Bartolomeo Sacchi da Platina - Päpstliche Chronica. Das ist Warhafftige, gründliche und außführliche Beschreibung aller und jeder - 1603

Platina, Bartolomeo (d.i. B. Sacchi). Päpstliche Chronica. Tämä on totuudenmukainen, perusteellinen ja yksityiskohtainen kuvaus kaikista ja jokaisen Rooman paavin elämästä, suvusta, saapumisesta, hallinnosta, hallintotavoista, järjestyksistä ja kuolemasta [...] suomenkielisenä, teoksen on laatinut Ioannem Bentzium.

Freiburg [ja Frankfurt a. M.], Th. Schönwetter, 1603. Folio. 30,8 x 21,6 cm. Otsikko punaisella ja mustalla, [1] sivua, 764 (oikeasti 762), 107 sivua. Mukana puupiirroksella koristeltu otsikkokuvio, useita alkukirjaimia, muutama pää- ja lopputiivistekuvitus. Näyttävästi prässätty sianahkakantinen sidonta, jossa on kaksi uusittua lukkoa (hieman kolhiintunut). – VD17 3:321404B - Jöcher III, 1623. Harvinaisuus.

Paavin kronikka on historiallinen kuvaus roomalaisista paaveista Pietaruksesta Clemens VIII.:iin. Se sisältää yksityiskohtaisia tietoja paavien saapumisesta, sukupuusta, vaakunoista, symboleista ja suhteista maallisiin hallitsijoihin. Se sisältää myös kuvauksia kirkoista, luostareista, palatseista ja rakennuksista Roomassa. Kronikka täydentyy ajattomalla kronologialla kaikista roomalaisista ja konstantinopolilaisista keisareista sekä kaikista kardinaaleista.

Bartolomeo Sacchi da Platina (1421–1481) oli italialainen humanisti, joka nimitettiin Paavi Sixtus IV:n toimesta Vatikaanin kirjaston johtajaksi.

Hänen pääteoksensa asetti metodologian (lähdeanalyysi, -kritiikki) standardit ja siitä tuli esikuva seuraaville kirkkohistorioitsijoiden sukupolville. Platina esitti paavit poliittisina päättäjinä, jotka näkivät itsensä maallisina hallitsijoina, joilla oli maallisia tavoitteita. Tätä varten Platina käytti teoksia, jotka oli kirjoittanut kirkon ulkopuolella toimivat historioitsijat. Hänen huolensa legendoja kohtaan oli uraauurtavaa (kuten tapauksessa Paavi Johanna, sivut 191 ja 34, osa 2 jätetty pois).

Kirja sai laajan vastaanoton erityisesti protestanttien keskuudessa sen avoimen kritiikkinsä vuoksi kirkollista moraalia kohtaan, ja tästä esimerkkinä on Matthias Flaciusin (1520–1575) intensiivinen käyttö, joka piti Platinaa totuuden todistajana (BBKL XXII, 1098–1103). Teos pääsi indeksiin vuonna 1580 Platinan humanistisen näkökulman ja hänen kriittisen kuvauksensa Paavali II:n toiminnasta vuoksi.

Lapsena köyhässä perheessä Platina työskenteli aluksi sotilaana, kunnes hän sai paikan kotiopettajana Marquis Ludovico Gonzagalle, mikä mahdollisti hänelle 1457 opiskelut Florenssissa kuuluisan bysanttilaisen humanistin Argyropuloksen johdolla, joka oli myös opettanut Leonardo da Vincin. Vuonna 1462 Platina matkusti Roomaan, missä hän nautti useiden kardinaalien suojelusta ja toimi Abbreviatorina (pappiskanslian virkamiehenä) paavi Pius II:n hallituskaudella. Paavi Pius II:n valinnan jälkeen Platinan suosio Vatikaanissa lakkasi. Seurasi kiivaita kiistoja ja vankilatuomioita, jotka päättyivät vasta, kun humanistinen paavi Sixtus IV. nimitettiin vuonna 1475 Vatikaanin kirjaston ensimmäiseksi kirjastonhoitajaksi. Tänä aikana syntyi myös tämä teos paavin toimeksiannosta. Hänen myöhemmät katolilaisten ja protestanttien arvostamat paavihistoriikkansa sisältää erityisen arvokkaita lähteitä oman aikansa kuvaamiseen. Se julkaistiin ensimmäisen kerran painettuna vuonna 1479, ja ensimmäinen saksankielinen painos ilmestyi vuonna 1546.

Etukannen käsin kirjoitettu päivämäärä 'G H 1605'. - Uudelleen tehtyjä esiasetuksia. Sisäpuoli kellertävä, paikoin pilkullinen ja sisältää muutamia käsin kirjoitettuja muistiinpanoja. Sivujen numerointi hyppii. Viimeiset sivut sisältävät toukkien tekemäjä reikiä (pieni tekstivahinko huomioiden) ja sivu 107 on kopioitu. - Exlibris sisäkantessa.
Paino: 2480 gr