Pierre Alechinsky (1927) - The Last Day (1964)

PIERRE ALECHINSKY.

Viimeinen päivä (1964)
Offsetpainatus alkuperäisestä korkealaatuiselle paperille.
Täydellinen kunto.

Painettu allekirjoitettu.

Paperi 84 x 59,5
Kuva 81 x 48



Yksityiskohdat
Taidehistoriallisessa mielessä Alechinsky on erottamattomasti sidoksissa CoBrA:han (1948–1951), sodanjälkeiseen avantgarde-liikkeeseen, johon kuuluivat tanskalaiset, belgialaiset ja hollantilaiset taiteilijat, joihin kuuluivat Karel Appel, Asger Jorn, Constant Nieuwenhuys ja Corneille. Olemassaolonsa aikana CoBrA julisti sodan formalismia vastaan ja toimi amerikkalaisen abstraktin ekspressionismin eurooppalaisena vastineena. Se halusi luoda "kokeellisten taiteilijoiden kansainvälisen rintaman", kuten perustajajäsen Christian Dotremont kirjoitti. Tätä monumentaalista öljymaalausta voitaisiin pitää CoBrA:n tyylillisen idiooman huipentumana. Eleiden abstraktio, surrealistinen automatismi (écriture automatique), anti-intellektualismi ja ekspressionistinen kuvallinen spontaanius sulautuvat yhteen omituisessa mutta runollisessa apokalypsissä. Päivien loppu ja kuolema vihjaavat horror vacui -ilmiöstä kuvallisessa tilassa, jota täyttävät boschilaiset tai bruegeliläiset olennot. Nämä hirviömäiset figuratiiviset kuviot ovat olennainen osa CoBrA:n ikonografiaa. Tässä kuvassa käärmemäiset olennot (Serpents de mer), pöllöt, ankat, kalat ja kallot kiemurtelevat monivärisesti pääasiassa Pohjanmeren vihreän maalimassan päällä. ”Vihreyden kuvaus liikkeessä, aallon korkeus. Hapsut”, taiteilijan itsensä mukaan. ”Tällainen taide on energian ilmaisua, se on sisäisten jännitteiden ja emotionaalisten latausten seismografi. Se on äärimmäisen lyyristä ja dynaamista”, kirjoitti Karel Geirlandt vuonna 1970. Japanilaisia kalligrafeja jäljitellen – siis vain hyvin osittain tai verrattavissa Jackson Pollockin Action Paintingiin – Alechinsky kumartui pellava- tai paperitukien yli 1950-luvun puolivälin tienoilla. Tällä tavoin hän loi tilaa vapaalla kädellään ja ranteellaan virtuoosimaiselle viivojen ja värien leikille. Näin hän kehitti henkilökohtaisen, graafisesti inspiroituneen kosketuksen, joka on kiitollisuudenvelassa sattuman ja luomisen intohimoisen hetken ansiosta. ”Tahriintuminen, viiva paljastaa olevansa hirviö, jolla on ammottava kita ja kieli, joka muuttuu hieman kalligrafiaksi.” Tämä seinän kokoinen maalaus on myös kunnianosoitus James Ensorille. Alechinsky on aina ihaillut suuresti Ensorin palettia, huumoria ja groteskia fantasiamaailmaa. Useat kommentaattorit ovat esittäneet, että maalaus tehtiin tämän kokoiseksi, jotta se kestäisi yhteenoton Ensorin ikonisen Kristuksen saapumisen Brysseliin kanssa. Vuonna 1968 maalaus oli nykytaiteen näyttelyssä Kontrasten 47/67 Antwerpenin kuninkaallisessa taidemuseossa, minkä jälkeen museo osti sen. Ensorin mestariteosta saattoi tuolloin vielä ihailla siellä. Museon uudelleenavaamisen jälkeen pitkän remontin jälkeen tämä Alechinskyn suurin ja viimeinen öljymaalaus (hän löysi akryylimaalin Amerikasta pian sen jälkeen) on saanut paikkansa toisen Ensorin teoksen rinnalla johdantogalleriassa. Se esitetään vertailukohtana Belgian modernin taiteen historiassa.