Guy de Maupassant - La Vie errante [1/5 exemplaire de tête sur Japon] - 1890

MAUPASSANT (Guy de).

Vaeltava elämä, kirjoittanut Guy de Maupassant.

Paris, Paul Ollendorff, 1890 [paino Maison Quantin].

Yksi suuri oktavokokoinen teos (19 x 14 cm), jossa on (4)-233-(1) sivua. Pehmeäkantinen. Kansissa hyvin vähän pölyä. Selkämys ehjä (ei haljennut). Tätä osaa on käsitelty hyvin vähän sen painamisen jälkeen vuonna 1890.

Édition originale.

Yksi viidestä Japania käsittelevästä kappaleesta (meidän kappalettamme ei ollut numeroitu kompostorilla - kannessa lukee selvästi JAPANI kääntöpuolella).

Täysin leikkaamaton, lukematon kappale, poikkeuksellinen ja liikuttava.

Deluxe-painos on seuraavanlainen: viisi kappaletta japanilaiselle paperille myytiin 20 frangilla ja 100 kappaletta hollantilaiselle paperille myytiin 8 frangilla.

Maupassantin luontainen vastenmielisyys yhteiskuntaa kohtaan johti hänet vetäytymiseen, yksinäisyyteen ja meditaatioon. Hän matkusti laajasti Algeriassa, Italiassa, Englannissa, Bretagnessa, Sisiliassa ja Ranskan Auvergnen alueella, ja jokainen matka inspiroi uuden kirjan kirjoittamiseen. Hänen romaaninsa *La Vie Errante* (Vaeltava elämä) kertoo näistä matkoista. Tämä kirja tunnetaan myös nimellä *Récits d'Afrique* (Afrikan tarinoita).

"Lähdin Pariisista ja jopa Ranskasta, koska Eiffel-torni alkoi kyllästyttää minua liikaa. Se ei näkynyt ainoastaan kaikkialta, vaan sitä löytyi kaikkialta, tehtynä kaikista tunnetuista materiaaleista, näkyvissä jokaisessa ikkunassa, väistämättömänä ja kiduttavana painajaisena. Ei vain Eiffel-torni herättänyt minussa vastustamatonta halua asua yksin hetken aikaa, vaan kaikki, mitä sen ympärillä, sen sisällä, sen päällä ja ympäröivällä alueella oli tehty. Kuinka kaikki sanomalehdet olisivat voineet todella uskaltaa puhua meille uudesta arkkitehtuurista suhteessa tähän metalliseen runkoon, koska arkkitehtuuri, nykyään väärinymmärretyin ja unohdetuin taiteista, on kenties myös esteettisin, salaperäisin ja idearikas?" (ote La vie erranten ensimmäisestä luvusta La Situdite).

"Algeriassa ja Algerian Saharassa kaikki naiset, niin kaupunkien kuin heimojenkin naiset, ovat pukeutuneet valkoisiin. Tunisiassa sitä vastoin kaupunkien naiset ovat päästä varpaisiin mustan musliinin peittämiä, mikä tekee heistä outoja ilmestyksiä etelän pikkukaupunkien valoisilla kaduilla, ja maaseudun naiset ovat pukeutuneet tummansinisiin, siroihin ja silmiinpistävään mekkoihin, jotka antavat heille entistäkin raamatullisemman ilmeen. (...) Tällä pehmenevällä ja lämpimällä maalla, joka on niin lumoava, että lootuksensyöjien legenda syntyi Djerban saarella, ilma on makeampaa kuin missään muualla, aurinko kuumempi, päivä kirkkaampi, mutta sydän ei osaa rakastaa. Kauniit ja kiihkeät naiset ovat tietämättömiä hellyydestämme. Heidän yksinkertaiset sielunsa pysyvät vieraina sentimentaalisille tunteille, ja heidän suudelmansa eivät sanota synnyttävän unia." (kohti Kairouania, Vaeltavan elämän seitsemäs luku).

"Musliminaiset voivat tulla sisään kuten miehet, mutta he eivät juuri koskaan tule. Jumala on heille liian kaukana, liian korkealla, liian mahtava. He eivät uskaltaisi kertoa hänelle kaikkia huoliaan, uskoutua hänelle kaikkia surujaan, pyytää häneltä kaikkia pieniä palveluksia, pieniä lohdutuksia, pientä apua perhettä, aviomiestä, lapsia vastaan, joita naisten sydämet tarvitsevat. Hänen, niin suuren, ja heidän, niin pienten, välille tarvitaan nöyrempi välittäjä." (Algerista Tunisiin, Vaeltavan elämän viides luku).

Viite: Vicaire, 1800-luvun kirjan ystävän käsikirja, V-622

Kaunis kappale, edelleen alkuperäisessä pokkareissaan, tästä luksuspainoksesta, josta on nyt tullut toivehaave.

Poikkeuksellinen ja haluttava joka tavalla.