Hélène Planquelle - "Sur ces débris joignant leurs mains d'argile"





Lisää suosikkeihisi saadaksesi ilmoitus huutokaupan alkamisesta.

Hänellä on maisterin tutkinto taiteen ja kulttuurin välityksestä sekä kokemusta gallerian avustajana.
Catawikin ostaja turva
Maksusi pidetään turvassa, kunnes saat esineesi. Näytä tiedot
Trustpilot 4.4 | 123536 arvostelua
Arvosteltu erinomaiseksi Trustpilot.
Myyjän antama kuvaus
Tämä teos on öljy lasille 3D-kehyksessä, ja se on tehty ranskalaisen runoilijan Alfred de Mussetin runosta Poésies Nouvelles.
Kyllä, epäilemättä, kaikki kuolee.
Tämä maailma on suuri unelma.
Ja se pieni onni, joka meille tulee matkalla.
Meillä ei ole sitä ruokoa kädessä.
Annetaan tuulen viedä meidät.
Kyllä, ensimmäiset suudelmia, kyllä, ensimmäiset valat.
Että kaksi kuolematonta olentoa vaihtoivat keskenään maan päällä.
Se oli tuulen repimän puun juurella.
Kalliolla pölyssä.
He ottivat todistajaksi hetkellisen ilonsa.
Aina verhottu taivas, joka muuttuu milloin tahansa.
Nimetön tähti vain omalla valollaan
Nielaise loputtomasti.
Kaikki kuoli heidän ympärillään.
Lintu lehvässä.
Kukassa heidän käsissään, hyönteinen jalkojensa alla,
Kuiva lähde, jossa kuva väpätti.
Heidän unohtuneista piirteistään
Ja kaikkien näiden jätteiden päällä, jotka yhdistävät heidän savenkätensä,
Välähdyksiä ilohetken huimaantuneisuudesta.
He luulivat pääsevänsä tästä liikkumattomasta olennosta pakoon.
Kuka katsoo kuolemaa!
-Tyhmyrit! sanoo viisas – Onnettomat! sanoo runoilija.
Ja minkälaisia surullisia rakkauksia sinulla siis on sydämessä?
Jos virran ääni häiritsee sinua ja huolestuttaa sinua,
Näet lisää töitäni vierailemalla verkkosivustollani ja/tai Instagramissani.
www.heleneplanquelle.com
https://www.instagram.com/heleneplanquelle/
Tämä teos on öljy lasille 3D-kehyksessä, ja se on tehty ranskalaisen runoilijan Alfred de Mussetin runosta Poésies Nouvelles.
Kyllä, epäilemättä, kaikki kuolee.
Tämä maailma on suuri unelma.
Ja se pieni onni, joka meille tulee matkalla.
Meillä ei ole sitä ruokoa kädessä.
Annetaan tuulen viedä meidät.
Kyllä, ensimmäiset suudelmia, kyllä, ensimmäiset valat.
Että kaksi kuolematonta olentoa vaihtoivat keskenään maan päällä.
Se oli tuulen repimän puun juurella.
Kalliolla pölyssä.
He ottivat todistajaksi hetkellisen ilonsa.
Aina verhottu taivas, joka muuttuu milloin tahansa.
Nimetön tähti vain omalla valollaan
Nielaise loputtomasti.
Kaikki kuoli heidän ympärillään.
Lintu lehvässä.
Kukassa heidän käsissään, hyönteinen jalkojensa alla,
Kuiva lähde, jossa kuva väpätti.
Heidän unohtuneista piirteistään
Ja kaikkien näiden jätteiden päällä, jotka yhdistävät heidän savenkätensä,
Välähdyksiä ilohetken huimaantuneisuudesta.
He luulivat pääsevänsä tästä liikkumattomasta olennosta pakoon.
Kuka katsoo kuolemaa!
-Tyhmyrit! sanoo viisas – Onnettomat! sanoo runoilija.
Ja minkälaisia surullisia rakkauksia sinulla siis on sydämessä?
Jos virran ääni häiritsee sinua ja huolestuttaa sinua,
Näet lisää töitäni vierailemalla verkkosivustollani ja/tai Instagramissani.
www.heleneplanquelle.com
https://www.instagram.com/heleneplanquelle/
