Ovidio - Art d’Aimer - 1759

Rakkauden taiteen vuosisadalla, kun Ovidio muuttuu galantiksi ja vaaralliseksi.
Tämä hienostunut 1700-luvun versio Ovidiuksen Ars amatoria -teoksesta, esitettynä kuin 'uusi runo kuudessa laulussa', on täydellinen esimerkki antiikin klassikon modernista uudelleenkirjoituksesta, joka on suodatettu Ranskan valistuksen hovimaisesta ja narratiivisesta mausta läpi. Kyse ei ole pelkästään käännöksestä, vaan kirjallisesta sovituksesta, joka uudistaa Ovidiuksen ja kohdistaa sen salonien yleisölle, lieventäen latinalaista oppineisuutta narratiivisen viehätyksen ja tunteellisen eleganssin hyväksi. Kuvitusosat toimivat tekstin oheisina visuaalisina kommenteina, sijoittaen rakkauden taiteen teatterimaiseen lavastukseen, johon kuuluvat puutarhat, temppelit ja koodatut eleet. Teos sijoittuu vapauden ja moraalisen klassismin välimaastoon, ilmentäen tyypillistä 1700-luvun jännitettä halun, ironian ja sosiaalisen kontrollin välillä.
markkina-arvo
Antiikkimarkkinoilla tämä kuvallinen painos sijoittuu yleensä hintaluokkaan 300–500 euroa täydellisistä kappaleista, jotka sisältävät taulut ja Zulnin kirjeen vastaustekstineen. Samaan aikaan oleva sitominen täydessä nahassa, vaikka siinä onkin kulumia, sekä kuvallisen materiaalin täydellisyys vaikuttavat myönteisesti arvostukseen.

Fyysinen kuvaus ja kunto
Kovakantinen, täysin nahkainen sidonta, selkä hermorivillä ja kultauksin koristeltuna. Alkusivulla tyypillinen typografinen kukkakuvio, seitsemän kuvattua taulua tekstin ulkopuolella. Täysi kappale, sisältäen Zulnin kirjeen Zulnille ja hänen vastauksensa, sidottuna teoksen loppuun. Sivut hieman kellastuneet ja ajan merkitsemät; yleistä kulumaa sidonnassa. Vanhoissa kirjoissa, jotka ovat monisata vuotta vanhoja, saattaa esiintyä pieniä virheitä, joita ei aina ole mainittu kuvauksessa. Pp. (6); 32; 262; (6).

FULL TITLE AND AUTHOR
Rakkauden taide, uusi runo kuudessa laulussa.
Lontoo, yhtiön kustannuksella, 1759.
Publio Ovidio Nasone.


Konteksti ja merkitys
Teos sijoittuu modernien Ars amatoria -uudelleenkirjoitusten pitkään perinteeseen, mutta erottuu kirjailija-kustantajansa, Fr.-Étienne Gouge de Cessièresin, kirjallisella kunnianhimolla, joka pyrkii tekemään Ovidiuksesta yhteensopivan 1700-luvun moraali- ja narratiivimakujen kanssa. Kuuden laulun jakaminen, elegantin ja puhelias ranskan käyttö sekä ikonografinen varustus muuttavat latinalaisen runon hienostuneeksi tunteiden käsikirjaksi, tarkoitettuna seurapiiriväen yleisölle. Loppukirjeiden, pseudo-itämaisella ja dialogisella sävyllä, läsnäolo vahvistaa teoksen narratiivista ja teatterimaista luonnetta, laajentaen sen kirjallista ulottuvuutta pelkän klassisen uudelleenluomisen yli.

Kirjoittajan elämäkerta
Publio Ovidio Nasone syntyi Sulmonaassa vuonna 43 eaa. ja kuoli karkotuksessa Tomissa noin vuonna 17 jaa. Hän oli yksi augustealisen ajan merkittävimmistä runoilijoista ja kirjoitti keskeisiä teoksia kuten Metamorphoses, Fasti ja Ars amatoria. Muodollisen eleganssin ja ironian mestarina Ovidio muunsi myytin ja rakkauden kirjallisiksi välineiksi, jotka olivat poikkeuksellisen moderneja. Juuri Ars amatoria, sen vapaamuotoisen ja älykkään näkemyksen vuoksi halusta, toi hänelle vastustusta keisarivallalta ja karkotuksen, mutta samalla vahvisti hänen pysyvän asemansa eurooppalaisessa kulttuurissa.

Tulostushistoria ja levikki
Ranskalaiset painokset teoksesta 'Le art d’aimer' saavuttivat merkittävää levitystä 1700-luvulla, usein muokattuina tai parafraaseina, moraalisen sensuurin kiertämiseksi ja nykyyleisölle sopivamman tekstin tarjoamiseksi. Vuoden 1759 Lontoon painos, vaikka onkin ranskankielinen, hyödyntää englannin suurempaa julkaisuvapautta, mikä mahdollistaa runsaamman kuvituksen ja rohkeamman tekstin esityksen verrattuna mannermaisempiin painoksiin.

BIBLIOGRAFIA JA LÄHTEET
Cohen-de Ricci, M., 18. vuosisadan kirjataiteen harrastajan opas, Pariisi.
Brunet, J.-C., Kirjailijan ja kirjan ystävän käsikirja, Pariisi.
Praz, M., Liha, kuolema ja paholainen 1700-luvun kirjallisuudessa, Pariisi.