Edith Sont (1939) - Hueloa






Maisteri kulttuurin ja taiteen innovaatiosta, kymmenen vuotta italialaisen taiteen kokemusta.
| 4 € | ||
|---|---|---|
| 3 € | ||
| 2 € | ||
Catawikin ostaja turva
Maksusi pidetään turvassa, kunnes saat esineesi. Näytä tiedot
Trustpilot 4.4 | 130088 arvostelua
Arvosteltu erinomaiseksi Trustpilot.
Myyjän antama kuvaus
Edith Sont (1939) asuu ja työskentelee Amsterdamissa; hän on klassisesti koulutettu taiteilija. Rietveld Academien opinnoissaan piirtäminen oli perusta ja maalaaminen tavoite. “Kun aloitan maalauksen, minulla on idea. Toden jouduakseni tietämään, onko se hyvä idea, minun on maalattava. Maalaamalla syntyy usein ajatus uudesta maalauksesta. Ja taas, ainoa mitä voin tehdä on maalata.”
Ja niin teema siirtyy, kuinka houkutteleva tahansa. Näyttää siltä, että maalaus luo itsensä. Työskennellessään syntyvän maalaamisen parissa syntyy maalaus, jonka parissa hän työskentelee. Hänen viehtymyksensä fantasia-arkkitehtuuriin ja maisemapihoihin johti lopulta puuhun ja metsään. Kanssaan pysyvinä ovat valo ja tila. “Rakkausaiheeni on tilallinen, sen läpi pitää voida kulkea. Maalari etsii aina valoa, mutta pimeissä metsissä se on kuvallinen tarve. Valon ja pimeyden, etu- ja taustan leikki antaa piirustuksilleni ja maalauksilleni kolmannen ulottuvuuden.” Olemassa oleva luonto on siis lähtökohta, jonka hän muokkaa käsittelyllään, mutta todellisuudessa piirustus keksii kuitenkin itsensä… mikä säilyy on tila, joka voi olemassa olla, jossa voit kiertää loppuun asti. “Sillä metsän kaunein on kuitenkin siellä, missä se päättyy.”
Myyjän tarina
Edith Sont (1939) asuu ja työskentelee Amsterdamissa; hän on klassisesti koulutettu taiteilija. Rietveld Academien opinnoissaan piirtäminen oli perusta ja maalaaminen tavoite. “Kun aloitan maalauksen, minulla on idea. Toden jouduakseni tietämään, onko se hyvä idea, minun on maalattava. Maalaamalla syntyy usein ajatus uudesta maalauksesta. Ja taas, ainoa mitä voin tehdä on maalata.”
Ja niin teema siirtyy, kuinka houkutteleva tahansa. Näyttää siltä, että maalaus luo itsensä. Työskennellessään syntyvän maalaamisen parissa syntyy maalaus, jonka parissa hän työskentelee. Hänen viehtymyksensä fantasia-arkkitehtuuriin ja maisemapihoihin johti lopulta puuhun ja metsään. Kanssaan pysyvinä ovat valo ja tila. “Rakkausaiheeni on tilallinen, sen läpi pitää voida kulkea. Maalari etsii aina valoa, mutta pimeissä metsissä se on kuvallinen tarve. Valon ja pimeyden, etu- ja taustan leikki antaa piirustuksilleni ja maalauksilleni kolmannen ulottuvuuden.” Olemassa oleva luonto on siis lähtökohta, jonka hän muokkaa käsittelyllään, mutta todellisuudessa piirustus keksii kuitenkin itsensä… mikä säilyy on tila, joka voi olemassa olla, jossa voit kiertää loppuun asti. “Sillä metsän kaunein on kuitenkin siellä, missä se päättyy.”
