Katana - Japani

Mikasan rynnäkkötykinkättyterästä tsakiin
Hokuhō Hideaki (myöhemmin Toshihide), kesäkuu 1929

Tämä perinteisesti takomalla gendaitō- miekanterä tehtiin kesäkuussa Showa 4:ssa (1929) arvostetun Showa-kauden swordsmithin Hokuhō Hideakin, myöhemmin tunnetuksi Toshihidena. Horii Kanekichi -nimiin syntyinen (1886–1943) miekanvalmistusperheen jäsen, hän kouluttautui vakiintuneen klassisen perinteen sisällä ja nousi yhden Taishō’n lopun ja Showa’n varhaisen kauden pidetyimmistä itsenäisistä gendai (nykyaikainen) seppäinä. Tämä esine ajoittuu sodan aikaisen tuotannon edelle ja edustaa hänen aikaisempaa, täysin perinteistä työmääräänsä.

Kohokohdat: terä on valettu käyttämällä Mikasan taistelu-aluksen, merikäytöksen tunnetun päälaivan, kanunterästä, joka kuului amiraali Heihachirō Tōgō’n johtaman Russo-Japanilaisen sodan aikana. Mikasa on yhä yksi Japanin tärkeimmistä merellistä symboleista, ja sen kanunteräksestä valmistetut miekanterät valmistettiin vain rajoitetusti. Koska tämä suora yhteys modernin japanilaisen historian määrittelevään hetkeen, tällaisilla terillä on sekä patrioottinen että kulttuurinen merkitys ja ne ovat huomattavasti harvinaisempia kuin tavalliset sotamendō-gendaitō-miekanterät.

Hideaki sai Rikugun Jumei Tōshō -arvonimen, joka myönnetään seppille, jotka pystyvät valmistamaan terämiä, jotka täyttävät perinteisen vahvuuden ja rakenteenstandardit. Toisin kuin monia sodan aikaisia sotamiekanteräksia, joita usein öljy-kirkastettiin ja puolimassa tuotettiin, hänen työnsä pysyi tiukasti klassisessa tekniikassa käyttämällä tamahaganea ja perinteistä vesikirkkausta.

Miekanterä on kokonaan käsin takomalla ja vesijäähdytetty. Hamon osoittaa oikeaa kiteistä aktiivisuutta, ja geometrian muotoilu osoittaa huolellista perinteistä muotoilua. Nakago on oikea-aikaisesti päivämäritty ja hyvin säilynyt, mikä vahvistaa sen varhaisen ennen sodan aikaisen valmistuksen.

Vuonna 1933 Hideaki käytti kunnioittavasti meiä nimensä korvaamista “Toshihideksi”, koska nimensä kanji-lehti osui keisarillisen suvun uuden jäsenen samaan kirjoitukseen. Miekanmerkit, joissa luki “Hideaki”, kuuluvat siis selkeästi määriteltyyn ja haluttavaan varhaiseen kauteen hänen urallaan.

Nykyään varhaisen aikakauden esimerkit ovat kasvavassa määrin keräilijöiden arvostuksessa, koska ne yhdistävät todellisen perinteisen työn ja modernin historiallis-hengellisen kontekstin. Mikasan kanunteräksen lisäys nostaa tämän kappaleen tavallisesta Showa-sotamiekanterästä sotahistorialliseksi ja seppäperinteeksi kuuluvaksi esineeksi.

Mikasan taistelu-aluksen historiallisen tärkeys ei voi olla liioiteltu. Nykyisin Yokosukassa museolaivaksi säilytetty laiva on ainoa säilynyt pre-dreadnought -sotalaiva maailmassa ja Imperial Japanese Navyn tärkein säilynyt sota-alus. Admiiraali Tōgō’n lippulaivana siitä tuli voimakas kansallinen symboli merivoimien vahvuudesta ja teknologisesta kehityksestä.

Suurin osa Mikasa-kanunteräksestä valmistetuista miekanteristä oli tantōja, kun taas täysmitalliset miekanterät tunnetaan erittäin pieninä määriä, mikä tekee tällaisista esineistä poikkeuksellisen harvinaisia ja historiallisesti merkittäviä.

Mei (Allekirjoitus)
元軍担三笠北峰秀明
Moto Guntan Mikasa Hokuhō Hideaki

Date (Ura)
昭和四年六月日
Kesäkuu Showa 4 (1929)

Ehto-
• Täysi ammatillinen kiillotus
• Perinteinen vesijäykähdytetty hamon
• Asianmukaisesti päivämäärätty nakago
• Asennettuna huolellisesti palautettuun koshiraeen, vanhoilla ja uusilla osilla.

Kotelot on myönteisesti palautettu, säilyttäen ajanhenkinen luonne samalla varmistamalla oikea esitys ja rakenteellinen eheys.

Alkuperäinen varhainen, perinteisesti takomalla gendaitō, tunnustetun Showa-kauden seppän toimesta, Mikasan kanunteräksestä valmistettu, historiallisesti merkittävä ja erittäin keräilyarvoinen esine, joka soveltuu edistyneeseen tutkimukseen ja keräilyyn.