Pronssinen pää - Olokun - Ife - Nigeria
07
päivät
11
tuntia
47
minuuttia
06
sekuntia
Nykyinen tarjous
€ 39
Pohjahintaa ei saavutettu
asiantuntija
Valinnut Julien Gauthier
Kymmenen vuoden kokemus historiallisista aseista, haarniskoista ja afrikkalaisesta taiteesta.
Arvio € 1,400 - € 1,800
17 muuta käyttäjää seuraa tätä esinettä
 | 39 € |
|---|
Catawikin ostaja turva
Maksusi pidetään turvassa, kunnes saat esineesi. Näytä tiedot
Trustpilot 4.4 | 135350 arvostelua
Arvosteltu erinomaiseksi Trustpilot.
Ife-kulttuurin pronssipää Nigeriasta, Olokun-nimellä, korkeus 29 cm, paino 3,1 kg, kunto kohtalainen.
Tekoälyavusteinen yhteenveto
Myyjän antama kuvaus
A head of Olokun in the style of Ife, Nigeria, But there are different opinions about this bronze head. Another opinion, based on oral tradition, assumes that this is the portrait of a Queen of the Ooni,, different layers of encrusted oxidations of this copper-rich, reddish bronze shows a long-lasting aging process. Without any laboratory tests, the attribution is provided for reference only, based on our knowledge in the field.
This bronze head exemplifies the naturalistic and highly refined casting tradition of Ife, dated to the 12th–18th centuries CE. The figure displays the characteristic idealized proportions of Ife sculpture, including a serene facial expression, delicately modelled eyes and lips, and intricate attention to surface detail, reflecting mastery in lost-wax bronze casting. Traditionally, the work has been associated with Olokun, the Yoruba deity of the sea, wealth, and spiritual mysteries, aligning with the Ife practice of expressing both divine and political authority through portraiture.
Head of an Ooni exhibited 2018, Wolfgang Jaenicke Gallery (penultimate photo sequence).
An alternative reading, grounded in oral tradition, identifies the head as a portrait of a queen of the Ooni. Proponents of this interpretation emphasize the historical role of royal women in Ife society and suggest that certain iconographic markers—such as hairstyle, scarification, and the absence of explicitly divine attributes—indicate human rather than divine representation. This dual attribution illustrates the methodological tension between stylistic analysis and oral-historical testimony, highlighting the interplay of human and divine authority in Yoruba artistic culture.
Comparable works are held in the British Museum (London), the Metropolitan Museum of Art (New York), and the Ife National Museum (Ife, Nigeria), where similar heads provide context for both divine and royal portraiture.
Olókun is an Orisha (deity) of the Yoruba and Edo peoples, associated with the sea, bodies of water, wealth, and hidden knowledge. In certain mythological accounts, Olókun is described as ruling the oceans, bringing prosperity, and appearing in male, female, or sexless/androgynous forms. For example, it is noted that “in West African areas directly adjacent to the coast, Olókun takes a male form … in the hinterland, Olókun is a female deity.” In some sources, Olókun is further identified as “the senior wife of Emperor Oduduwa,” with the explanation that “according to Yoruba traditions … Olókun – in her female incarnation – was the senior wife of Emperor Oduduwa.”
Other texts describe Olókun as “the parent of Yemoja” and in certain sources as the consort of Orunmila, the deity of divination. However, there are traditions in which Olókun is said to have no partner or offspring.
Regarding the question of Olókun as the “wife of an Ooni,” it is important to clarify that the title Ooni traditionally refers to the king of Ile‑Ife (Yoruba). A survey of scholarly and mythological sources does not provide any reliable evidence identifying Olókun as the spouse of a historical Ooni. Rather, Olókun is a mythological deity whose relationships are situated in the cosmic or divine sphere, rather than in historical or royal contexts.
Based on the literature, it can be concluded with high probability that Olókun is not a “wife of an Ooni” in any historical sense. Olókun is a deity with multiple manifestations, sometimes represented as female and/or as the consort of another Orisha (e.g., Orunmila). Given that Olókun may also appear as male or androgynous, the designation “wife of an Ooni” is not substantiated.
Comparable works include the British Museum, London (EA 3305), the Metropolitan Museum of Art, New York (C.I.69.24.2), and the Ife National Museum, Ife (catalogue no. 154). Related pieces are also in the Wolfgang Jaenicke Gallery collection. Many of these prominent bronzes were “restored” during the 1960s and 1970s in a manner that removed their original patina. Nevertheless, these objects are generally old, even if their appearance suggests otherwise. Determining their age cannot reliably be based on stylistic features alone, but must instead rely on scientific methods such as thermoluminescence analysis.
Frank Willett, Ife, plate IX (last photo sequence).
Blier, Suzanne Preston. Art and Risk in Ancient Yoruba: Ife History, Power, and Identity, c. 1300. Cambridge: Cambridge University Press, 2015. ISBN 978‑1‑107‑02166‑2. – Untersucht die Herstellung, Ikonographie und politischen Kontexte der Kupfer‑, Bronze‑ und Messingköpfe von Ife. Online-Zugang: wcfia.harvard.edu
Platte, Editha; Hambolu, Musa. Bronze Head from Ife. London: British Museum Press, 2010. ISBN 978‑0‑7141‑2592‑3. – Einführung in den Bronze-Kopf Af1939,34.1 im British Museum, mit Kontext zu Fundgeschichte, Materialtechnik und Rezeption. Online-Zugang: britishmuseumshoponline.org
Mack, John (Hrsg.). Africa: Arts and Cultures. London: 2005. – Enthält einen Aufsatz zur Skulpturtradition von Ife und bietet einen Überblick über historische und kunsthistorische Hintergründe. Online-Zugang: christas.dk
Blier, Suzanne Preston. „Art in Ancient Ife“. In: African Arts, Winter 2012, Vol. 45, No. 4. – Behandelt Gesichtsnarben, Ikonographie und politische Bedeutung, vorwegnehmend die Themen ihres Buches. Online-Zugang: Harvard Scholar
„Myths, modes of Ife sculptures“. The Nation Newspaper (Nigeria), 10. Januar, Jahr nicht angegeben. – Populärwissenschaftlicher Text über die Möglichkeit königlicher Frauen in den Skulpturen („head of a queen“). Online-Zugang: The Nation Newspaper
British Museum. „Bronze Head from Ife“ (Objektnummer Af1939,34.1). – Sammlungseintrag mit Materialdaten, Provenienz und Sammelgeschichte. Online-Zugang: britishmuseum.org
Myyjän tarina
Wolfgang Jaenickenin sitoutuminen afrikkalaiseen taiteeseen ei alkanut kentiltä tai markkinoilta, vaan hiljaisempaan, sisäisempään tilaan — papereiden, kirjojen ja isänsä omistamien esineiden pariin. Saksan entisten siirtokuntien arkistoa ei oltu järjestetty kertomaan yhtä tarinaa; se ehdotti monia. Se houkutteli tarkastelua enemmän kuin kunnioitusta, ja se opetti Jaenickelle varhain, että esineet eivät koskaan ole mykkiä. Ne kantavat sisällään aikaa — katkoksellisuutta ja jatkuvuutta samassa muodossa — ja ne pyydetään luettavaksi yhtä huolellisesti kuin tekstit.
Pitkän yli kahden vuosikymmenen ajan Jaenicke on työskennellyt kerääjänä, välittäjänä ja kontaktikirjassa, vaikka mikään näistä termeistä ei täysin vangitse hänen käytäntönsä muotoa. Mikä aiemmin järjestettiin liian rennosti otsikon “tribal art” alle, ei ole hänelle koskaan näyttäytynyt suljettuna tai historiallisena kategoriana. Se on pikemminkin elävien perinteiden joukko, jotka neuvottelevat jatkuvasti nykyhetken kanssa. Hänen akateeminen koulutuksensa — etnologia, taidehistoria ja vertaileva oikeus — tarjosi kielen sarjan. Itse kielen oppi hän muualla. Malissa, Kamerunissa, Cote d’Ivoirella, Burkina Fasoissa, Togoissa ja Ghanassa tietoisuuden syntyi hitaasti, toistuvien kohtaamisten kautta, jotka kovettuivat suhteiksi ja joiden luottamus syntyi ei kerralla vaan vuosien kuluessa.
Maliista tuli tämän kokemuksen gravitaatiokeskus. Vuosien 2002 ja 2012 välillä Jaenicke eli ja työskenteli Bamakossa ja Ségoussa, missä hän johti Tribalartforumia, galleriaa joka sijaitsi Niilijoen varrella. Tila kieltäytyi helposta kronologiasta. Patsaiden ja keramisten lisäksi huoneessa oli valokuvaa, ja Malick Sidibén teoksia — Malin nuorisoa 1970-luvulta, itsevarmoja ja elämäniloisia — roikkui vanhempien rituaalisten muotojen rinnalla. Efekti ei ollut nostalgiaa vaan selkeyttäminen: menneisyys ja nykyisyys eivät kumonneet toisiaan; ne terävöittivät toisiaan.
Vuoden 2012 sota päätti tämän luvun äkillisesti, kuten sodat yleensä tekevät. Mutta se ei muuta työtä, jonka parissa he työskentelivät. Yhdessä Aguibou Kamatén kanssa Jaenicke kokoontui Loméen, lähempänä paikkoja, joista monet esineet ovat peräisin ja joiden reittejä ne yhä seuraavat. Vuodesta 2018 lähtien Berliini on muodostunut toiseksi pisteeksi tässä kartassa. Galerie Wolfgang Jaenicke toimii nyt Charlottenburgin palatsin vastakkaisella puolella, pienen asiantuntijatiimin tukemana. Sen huomio suuntautuu erityisesti Länsi-Afrikan pronssiin ja terrakottaan — aineisiin, jotka muokkautuvat maasta ja tulesta sekä muistimuodoista, jotka eivät helposti käänny.
Mikä erottaa Jaenicken käytännön ei ole vain sen maantieteellinen laajuus vaan sen sisäinen jännite. Kenttätyöpari on provenance-tutkimuksen kanssa; kauppaa käsitellään osana vastuuta, erottamattomasti. Yhteistyössä museoiden ja akateemisten aloitteiden kanssa kierrätystä ei nähdä valuuttana vaan eettisenä prosessina, joka jää keskeneräiseksi. Tavoitteena ei ole poistaa esineitä maailmasta ja sulkea ne pois, vaan pitää ne luettavina sen sisällä — antaa niiden jatkaa puhumistaan, vaikka puheen olosuhteet muuttuvatkin.
------------
Galerie Wolfgang Jaenicke on Berliinissä sijaitseva galleria, joka erikoistuu Länsi-Afrikan veistoksiin, pronssiin, terrakottaan, maskeihin ja nykyaikaiseen afrikkalaiseen taiteeseen. Sitä johtaa Wolfgang Jaenicke, jonka työ yhdistää keräämisen, kaupan, provenance-tutkimuksen, kenttätyön ja arkistodokumentaation.
Gallerian omaa kertomustaan seuraten Jaenicke on opiskellut etnologiaa, taidehistoriaa ja vertailevaa oikeutta ja työskennellyt afrikkalaisen taiteen kentällä yli kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen toimintansa on kehittynyt pitkän aikavälin sitoutuneisuudesta maissa, kuten Mali, Kamerun, Côte d’Ivoire, Burkina Faso, Ghana ja Togo. Sen sijaan, että esittäisi afrikkalaista taidetta suljettuna historiallisena kategoriana, hän kuvaa sitä jatkuvana kulttuuriperintönä, jota muokkaavat elävät yhteisöt ja muuttuvat historialliset kontekstit.
Erityisen tärkeä vaihe hänen urallaan oli Mali, jossa hän asui ja toimi noin 2002–2012 Bamakossa ja Ségoussa. Siellä hän johti Tribalartforum-galleriaa, joka yhdisti historiallista afrikkalaista veistosta nykyaikaiseen afrikkalaiseen valokuvaamiseen, mukaan lukien Malick Sidibén teokset. Maliassa vuonna 2012 kiertäneen poliittisen ja sotilaallisen kriisin vuoksi tämän toimintaluvun sulkeminen tuli väistämättömäksi.
Myöhemmin, Aguibou Kamatén kanssa, Jaenicke jatkoi Loméstä, Togo, käsin työskentelyä ennen gallerian läpivientiä Berliinissä Charlottenburgin palatsin läheisyydessä. Galleria korostaa erityisesti Länsi-Afrikan pronssia, terrakottaa, Benin- ja Ife-tekijöitä, Nok-veistoksia, Dogon-taidetta, Baule-veistoksia, Senufo-objekteja sekä Yoruba-materiaalia.
Yksi Jaenicken julkisesta asemasta erottuva piirre on hänen toistuva korostuksensa provenance-läpinäkyvyydestä ja restitutio-keskusteluista. Useilla julkaistuilla esinekirjoilla galleria käsittelee eksplisiittisesti vientidokumentaation, UNESCO-yleissopimusten, omistajahistorian ja tutkijoiden sekä palauttamistutkijoiden kanssa käytävän viestinnän kysymyksiä. Nämä lausunnot heijastavat laajempia nykykeskusteluja afrikkalaisen kulttuuriperinnön kiertävyydestä, laillisuudesta, keräämishistoriasta ja museokaupassa tapahtuvasta hankinnasta.
Galleria ylläpitää kattavia verkkosivuarkeja ja luetteloita, jotka dokumentoivat satoja afrikkalaisia esineitä, mukaan lukien Benin- ja Ife-pronssit, Nok-terrakotat, Dogon-veistokset, Baule-figuurit, Fon-objektit, Moba-figuurit sekä muut Länsi-Afrikan materiaalit.
Tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita afrikkalaisen taidekaupan historiasta, Jaenicke edustaa myöhäisempiä kauppiaiden sukupolvia verrattuna Joe J. Klejmaniin. Kun Klejman kuului 1950–1970-luvun post- toisen maailmansodan New Yorkin markkinoille, Jaenicken työ on muovautunut nykyajan huoliin kenttäkirjauksesta, provenance-tutkimuksesta, palautus-keskusteluista, digitaalisista arkistoista sekä suoraan yhteydenpitoon Länsi-Afrikan verkostoihin ja taiteilijoihin.
Tämä teksti pohjautuu tekoälyn antamaan informaatioon.
Kääntänyt Google TranslateA head of Olokun in the style of Ife, Nigeria, But there are different opinions about this bronze head. Another opinion, based on oral tradition, assumes that this is the portrait of a Queen of the Ooni,, different layers of encrusted oxidations of this copper-rich, reddish bronze shows a long-lasting aging process. Without any laboratory tests, the attribution is provided for reference only, based on our knowledge in the field.
This bronze head exemplifies the naturalistic and highly refined casting tradition of Ife, dated to the 12th–18th centuries CE. The figure displays the characteristic idealized proportions of Ife sculpture, including a serene facial expression, delicately modelled eyes and lips, and intricate attention to surface detail, reflecting mastery in lost-wax bronze casting. Traditionally, the work has been associated with Olokun, the Yoruba deity of the sea, wealth, and spiritual mysteries, aligning with the Ife practice of expressing both divine and political authority through portraiture.
Head of an Ooni exhibited 2018, Wolfgang Jaenicke Gallery (penultimate photo sequence).
An alternative reading, grounded in oral tradition, identifies the head as a portrait of a queen of the Ooni. Proponents of this interpretation emphasize the historical role of royal women in Ife society and suggest that certain iconographic markers—such as hairstyle, scarification, and the absence of explicitly divine attributes—indicate human rather than divine representation. This dual attribution illustrates the methodological tension between stylistic analysis and oral-historical testimony, highlighting the interplay of human and divine authority in Yoruba artistic culture.
Comparable works are held in the British Museum (London), the Metropolitan Museum of Art (New York), and the Ife National Museum (Ife, Nigeria), where similar heads provide context for both divine and royal portraiture.
Olókun is an Orisha (deity) of the Yoruba and Edo peoples, associated with the sea, bodies of water, wealth, and hidden knowledge. In certain mythological accounts, Olókun is described as ruling the oceans, bringing prosperity, and appearing in male, female, or sexless/androgynous forms. For example, it is noted that “in West African areas directly adjacent to the coast, Olókun takes a male form … in the hinterland, Olókun is a female deity.” In some sources, Olókun is further identified as “the senior wife of Emperor Oduduwa,” with the explanation that “according to Yoruba traditions … Olókun – in her female incarnation – was the senior wife of Emperor Oduduwa.”
Other texts describe Olókun as “the parent of Yemoja” and in certain sources as the consort of Orunmila, the deity of divination. However, there are traditions in which Olókun is said to have no partner or offspring.
Regarding the question of Olókun as the “wife of an Ooni,” it is important to clarify that the title Ooni traditionally refers to the king of Ile‑Ife (Yoruba). A survey of scholarly and mythological sources does not provide any reliable evidence identifying Olókun as the spouse of a historical Ooni. Rather, Olókun is a mythological deity whose relationships are situated in the cosmic or divine sphere, rather than in historical or royal contexts.
Based on the literature, it can be concluded with high probability that Olókun is not a “wife of an Ooni” in any historical sense. Olókun is a deity with multiple manifestations, sometimes represented as female and/or as the consort of another Orisha (e.g., Orunmila). Given that Olókun may also appear as male or androgynous, the designation “wife of an Ooni” is not substantiated.
Comparable works include the British Museum, London (EA 3305), the Metropolitan Museum of Art, New York (C.I.69.24.2), and the Ife National Museum, Ife (catalogue no. 154). Related pieces are also in the Wolfgang Jaenicke Gallery collection. Many of these prominent bronzes were “restored” during the 1960s and 1970s in a manner that removed their original patina. Nevertheless, these objects are generally old, even if their appearance suggests otherwise. Determining their age cannot reliably be based on stylistic features alone, but must instead rely on scientific methods such as thermoluminescence analysis.
Frank Willett, Ife, plate IX (last photo sequence).
Blier, Suzanne Preston. Art and Risk in Ancient Yoruba: Ife History, Power, and Identity, c. 1300. Cambridge: Cambridge University Press, 2015. ISBN 978‑1‑107‑02166‑2. – Untersucht die Herstellung, Ikonographie und politischen Kontexte der Kupfer‑, Bronze‑ und Messingköpfe von Ife. Online-Zugang: wcfia.harvard.edu
Platte, Editha; Hambolu, Musa. Bronze Head from Ife. London: British Museum Press, 2010. ISBN 978‑0‑7141‑2592‑3. – Einführung in den Bronze-Kopf Af1939,34.1 im British Museum, mit Kontext zu Fundgeschichte, Materialtechnik und Rezeption. Online-Zugang: britishmuseumshoponline.org
Mack, John (Hrsg.). Africa: Arts and Cultures. London: 2005. – Enthält einen Aufsatz zur Skulpturtradition von Ife und bietet einen Überblick über historische und kunsthistorische Hintergründe. Online-Zugang: christas.dk
Blier, Suzanne Preston. „Art in Ancient Ife“. In: African Arts, Winter 2012, Vol. 45, No. 4. – Behandelt Gesichtsnarben, Ikonographie und politische Bedeutung, vorwegnehmend die Themen ihres Buches. Online-Zugang: Harvard Scholar
„Myths, modes of Ife sculptures“. The Nation Newspaper (Nigeria), 10. Januar, Jahr nicht angegeben. – Populärwissenschaftlicher Text über die Möglichkeit königlicher Frauen in den Skulpturen („head of a queen“). Online-Zugang: The Nation Newspaper
British Museum. „Bronze Head from Ife“ (Objektnummer Af1939,34.1). – Sammlungseintrag mit Materialdaten, Provenienz und Sammelgeschichte. Online-Zugang: britishmuseum.org
Myyjän tarina
Wolfgang Jaenickenin sitoutuminen afrikkalaiseen taiteeseen ei alkanut kentiltä tai markkinoilta, vaan hiljaisempaan, sisäisempään tilaan — papereiden, kirjojen ja isänsä omistamien esineiden pariin. Saksan entisten siirtokuntien arkistoa ei oltu järjestetty kertomaan yhtä tarinaa; se ehdotti monia. Se houkutteli tarkastelua enemmän kuin kunnioitusta, ja se opetti Jaenickelle varhain, että esineet eivät koskaan ole mykkiä. Ne kantavat sisällään aikaa — katkoksellisuutta ja jatkuvuutta samassa muodossa — ja ne pyydetään luettavaksi yhtä huolellisesti kuin tekstit.
Pitkän yli kahden vuosikymmenen ajan Jaenicke on työskennellyt kerääjänä, välittäjänä ja kontaktikirjassa, vaikka mikään näistä termeistä ei täysin vangitse hänen käytäntönsä muotoa. Mikä aiemmin järjestettiin liian rennosti otsikon “tribal art” alle, ei ole hänelle koskaan näyttäytynyt suljettuna tai historiallisena kategoriana. Se on pikemminkin elävien perinteiden joukko, jotka neuvottelevat jatkuvasti nykyhetken kanssa. Hänen akateeminen koulutuksensa — etnologia, taidehistoria ja vertaileva oikeus — tarjosi kielen sarjan. Itse kielen oppi hän muualla. Malissa, Kamerunissa, Cote d’Ivoirella, Burkina Fasoissa, Togoissa ja Ghanassa tietoisuuden syntyi hitaasti, toistuvien kohtaamisten kautta, jotka kovettuivat suhteiksi ja joiden luottamus syntyi ei kerralla vaan vuosien kuluessa.
Maliista tuli tämän kokemuksen gravitaatiokeskus. Vuosien 2002 ja 2012 välillä Jaenicke eli ja työskenteli Bamakossa ja Ségoussa, missä hän johti Tribalartforumia, galleriaa joka sijaitsi Niilijoen varrella. Tila kieltäytyi helposta kronologiasta. Patsaiden ja keramisten lisäksi huoneessa oli valokuvaa, ja Malick Sidibén teoksia — Malin nuorisoa 1970-luvulta, itsevarmoja ja elämäniloisia — roikkui vanhempien rituaalisten muotojen rinnalla. Efekti ei ollut nostalgiaa vaan selkeyttäminen: menneisyys ja nykyisyys eivät kumonneet toisiaan; ne terävöittivät toisiaan.
Vuoden 2012 sota päätti tämän luvun äkillisesti, kuten sodat yleensä tekevät. Mutta se ei muuta työtä, jonka parissa he työskentelivät. Yhdessä Aguibou Kamatén kanssa Jaenicke kokoontui Loméen, lähempänä paikkoja, joista monet esineet ovat peräisin ja joiden reittejä ne yhä seuraavat. Vuodesta 2018 lähtien Berliini on muodostunut toiseksi pisteeksi tässä kartassa. Galerie Wolfgang Jaenicke toimii nyt Charlottenburgin palatsin vastakkaisella puolella, pienen asiantuntijatiimin tukemana. Sen huomio suuntautuu erityisesti Länsi-Afrikan pronssiin ja terrakottaan — aineisiin, jotka muokkautuvat maasta ja tulesta sekä muistimuodoista, jotka eivät helposti käänny.
Mikä erottaa Jaenicken käytännön ei ole vain sen maantieteellinen laajuus vaan sen sisäinen jännite. Kenttätyöpari on provenance-tutkimuksen kanssa; kauppaa käsitellään osana vastuuta, erottamattomasti. Yhteistyössä museoiden ja akateemisten aloitteiden kanssa kierrätystä ei nähdä valuuttana vaan eettisenä prosessina, joka jää keskeneräiseksi. Tavoitteena ei ole poistaa esineitä maailmasta ja sulkea ne pois, vaan pitää ne luettavina sen sisällä — antaa niiden jatkaa puhumistaan, vaikka puheen olosuhteet muuttuvatkin.
------------
Galerie Wolfgang Jaenicke on Berliinissä sijaitseva galleria, joka erikoistuu Länsi-Afrikan veistoksiin, pronssiin, terrakottaan, maskeihin ja nykyaikaiseen afrikkalaiseen taiteeseen. Sitä johtaa Wolfgang Jaenicke, jonka työ yhdistää keräämisen, kaupan, provenance-tutkimuksen, kenttätyön ja arkistodokumentaation.
Gallerian omaa kertomustaan seuraten Jaenicke on opiskellut etnologiaa, taidehistoriaa ja vertailevaa oikeutta ja työskennellyt afrikkalaisen taiteen kentällä yli kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen toimintansa on kehittynyt pitkän aikavälin sitoutuneisuudesta maissa, kuten Mali, Kamerun, Côte d’Ivoire, Burkina Faso, Ghana ja Togo. Sen sijaan, että esittäisi afrikkalaista taidetta suljettuna historiallisena kategoriana, hän kuvaa sitä jatkuvana kulttuuriperintönä, jota muokkaavat elävät yhteisöt ja muuttuvat historialliset kontekstit.
Erityisen tärkeä vaihe hänen urallaan oli Mali, jossa hän asui ja toimi noin 2002–2012 Bamakossa ja Ségoussa. Siellä hän johti Tribalartforum-galleriaa, joka yhdisti historiallista afrikkalaista veistosta nykyaikaiseen afrikkalaiseen valokuvaamiseen, mukaan lukien Malick Sidibén teokset. Maliassa vuonna 2012 kiertäneen poliittisen ja sotilaallisen kriisin vuoksi tämän toimintaluvun sulkeminen tuli väistämättömäksi.
Myöhemmin, Aguibou Kamatén kanssa, Jaenicke jatkoi Loméstä, Togo, käsin työskentelyä ennen gallerian läpivientiä Berliinissä Charlottenburgin palatsin läheisyydessä. Galleria korostaa erityisesti Länsi-Afrikan pronssia, terrakottaa, Benin- ja Ife-tekijöitä, Nok-veistoksia, Dogon-taidetta, Baule-veistoksia, Senufo-objekteja sekä Yoruba-materiaalia.
Yksi Jaenicken julkisesta asemasta erottuva piirre on hänen toistuva korostuksensa provenance-läpinäkyvyydestä ja restitutio-keskusteluista. Useilla julkaistuilla esinekirjoilla galleria käsittelee eksplisiittisesti vientidokumentaation, UNESCO-yleissopimusten, omistajahistorian ja tutkijoiden sekä palauttamistutkijoiden kanssa käytävän viestinnän kysymyksiä. Nämä lausunnot heijastavat laajempia nykykeskusteluja afrikkalaisen kulttuuriperinnön kiertävyydestä, laillisuudesta, keräämishistoriasta ja museokaupassa tapahtuvasta hankinnasta.
Galleria ylläpitää kattavia verkkosivuarkeja ja luetteloita, jotka dokumentoivat satoja afrikkalaisia esineitä, mukaan lukien Benin- ja Ife-pronssit, Nok-terrakotat, Dogon-veistokset, Baule-figuurit, Fon-objektit, Moba-figuurit sekä muut Länsi-Afrikan materiaalit.
Tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita afrikkalaisen taidekaupan historiasta, Jaenicke edustaa myöhäisempiä kauppiaiden sukupolvia verrattuna Joe J. Klejmaniin. Kun Klejman kuului 1950–1970-luvun post- toisen maailmansodan New Yorkin markkinoille, Jaenicken työ on muovautunut nykyajan huoliin kenttäkirjauksesta, provenance-tutkimuksesta, palautus-keskusteluista, digitaalisista arkistoista sekä suoraan yhteydenpitoon Länsi-Afrikan verkostoihin ja taiteilijoihin.
Tämä teksti pohjautuu tekoälyn antamaan informaatioon.
Kääntänyt Google TranslateTiedot
Esineen syntyperäinen nimi
Olokun
Etninen ryhmä / kulttuuri
Ife
Alkuperämaa
Nigeria
Materiaali
Pronssi
Sold with stand
Ei
Kunto
Kunto
Teoksen nimi
A bronze head
Leveys
29 cm
Paino
3.1 kg
Myynyt käyttäjä
SaksaVerifioitu
protop
Rechtliche Informationen des Verkäufers
- Unternehmen:
- Jaenicke Njoya GmbH
- Repräsentant:
- Wolfgang Jaenicke
- Adresse:
- Jaenicke Njoya GmbH
Klausenerplatz 7
14059 Berlin
GERMANY - Telefonnummer:
- +493033951033
- Email:
- w.jaenicke@jaenicke-njoya.com
- USt-IdNr.:
- DE241193499
AGB
AGB des Verkäufers. Mit einem Gebot auf dieses Los akzeptieren Sie ebenfalls die AGB des Verkäufers.
Widerrufsbelehrung
- Frist: 14 Tage sowie gemäß den hier angegebenen Bedingungen
- Rücksendkosten: Käufer trägt die unmittelbaren Kosten der Rücksendung der Ware
- Vollständige Widerrufsbelehrung
