Neeharika Donau-Hossain - Apotheose

Apotheose – osa teossarjasta „SCHWEBEN“

Tämä öljymaalauksessa käsittelee eron tilaa – hetkeä maan ja taivaan, kehon ja mielen, todellisuuden ja transendanseksen välillä. Kolme kelluvaa naisfiguuria vaikuttaa siltä, että painovoiman lait ovat heiltä poissa ja ne liikkuvat vapaasti tilassa, suurta kupolimuotoista arkkitehtuuria vastapäätä. Tästä syntyy vaikutelma sisäisestä vapautumisesta, tilasta, jossa rajoitukset poistetaan ja tietoisuus saavuttaa uusia tasoja.

Kupolin ympyrämäinen arkkitehtuuri vahvistaa tätä vaikutelmaa. Se muistuttaa pyhiä tiloja ja viittaa täydellisyyteen, ykseyteen ja loputtomuuteen. Katsojan katse vedetään kuvan keskipisteeseen, missä figuurit ovat dynaamisessa koreografiassa yhteydessä toisiinsa. Huolimatta liikkeestään ne eivät vaikuta hätkähtäneiltä vaan harmonisilta ja kevyiltä – ikään kuin ne saisivat liikuttavan näkymättömän voiman tieltä.

Erityisesti virtailevat kankaat näyttelevät keskeistä roolia. Ne osittain hälventävät kehojen rajoja ja muuttavat figuurit pelkäksi liikkeeksi, energian ja värin ilmaisuksi. Violetti ja pinkin sävyt luovat runollisen, lähes unenomaisen ilmapiirin. Violetti symboloi perinteisesti henkisyyttä, transformaatiota ja aineellisen sekä henkisen välimaastoa, kun taas vaaleammat roosan sävyt välittävät keveyttä, avoimuutta ja elämäniloa.

Pohjalta katsottu näkökulma vahvistaa kohoamisen tunnetta. Katsoja katsoo hahmoja ylöspäin ja hänkin jää tämän leijuvan tilan tempaukseen mukaan. Näin syntyy eräänlainen visuaalinen meditaatio vapaudesta, luottamuksesta ja antaumuksesta. Figuurit eivät näytä putoavan eikä varsinaisesti lentävän – ne ovat pikemminkin tilassa, jossa ne täysin kannatellaan.

Teossarjan „SCHWEBEN“ sisällä maalaus voidaan ymmärtää eräänlaisena symbolina niistä hetkistä, jolloin ihmiset ylittävät sisäisen taakankantamisen ja irrottautuvat pelkojen, pakkojen tai yhteiskunnallisten odotusten paineista. Se kuvaa kehon ja sielun välisen tasapainon tilaa, jossa keveys ei näytä todellisuudesta pakenevalta, vaan pitenee laajentuneen tietoisuuden ilmaisuksi. Leijuva tila muuttuu vapauden, luottamuksen ja omien rajojen ylittämisen mahdollisuuden vertauskuvaksi.

Taidemaikuri Neeharika Donau Hossain
Neeharika Donau Hossain opiskeli maalausta Bremenin taidekorkeakoulussa. Hän on jatkanut multimedia- ja web-suunnittelijan uransa kouluttautumalla sekä toimittanut nykyaikaisia projekteja ympäri kulttuurien rajoja. Hän työskentelee itsenäisenä taiteilijana, kulttuurienvälisten projektien käynnistäjänä, galleristina ja taideopettajana Bremenin Taidekeskuksessa Farbenmeer, jota hän hallinnoi yhdessä miehensä Onil Hossainin kanssa vuodesta 2003.

Yhdessä artistipari luo lisäksi julkisiin ja yksityisiin tilauksiin tarkoitetun seinämaalauksia sekä kehittää tilakonsepteja ja toteuttaa tilaustöitä, kuten potrettimaalausta ja kirjasivariantteja ym.

Vuodesta 1992 lähtien ollut lukuisia näyttelyitä ja julkisia seinämaalauksia sekä kotimaassa että ulkomailla.

Siitä, mitä teossarjassa Schweben nainen tekee, taiteilija maalaa ihmisiä nykyrealismiin, jolla on piirteitä fantasian realismin suuntaan. Hän käsittelee sekä ihmisen anatomin pakkoja että vapautta, jota koemme omassa kehossamme. Hänen hahmonsa ovat kääntyneitä, lempeitä, eivät kiinnitettyjä vaan vapaita, rajattomia, mutta myös hallitsemattomia. Kasvot ovat usein peitettyjä, mikä antaa ilmeilleen ja tunteilleen salaisuuden luonteen. Heidän asentonsa voivat kuvastaa sekä kipua että ekstaasia. He voivat kaatua tai lentää.

Hän käyttää usein perspektiivisiä elementtejä, jotka toimivat hahmokehitelminä, psykologisena tilana. Leijuminen täyttää ja rauhoittaa tavoitteensa. Pyrkimys on aina matkalla kohti tavoitettaan. Leijuva tila on tavoite, se on tavoite sinänsä. Se on liikuttavaa rauhaa, sisäisesti rauhallista liikettä.