Iacopone da Todi - I Cantici - 1558

IACOPONEEN ÄÄNIÄ EXTREMN PELVOSTA: TODELLUUS JA PELHÄS MEDIEVALISSA RUNNOITUKSESSA
Potenttinen todistus maalaistumiskyvyn säilymisestä keskiaikaisessa mystiikassa Counter-Reformation aikakaudella, tämä Rooman painos vuodelta 1558 Cantici di beato Iacopone da Todi -teoksesta palauttaa yhden radikaaleimmista, visioivimmista ja kielellisesti tulisesti palavista äänistä koko italialaisen uskonnollisen perinteen aikana. Julkaistu Roomassa Hippolito Salvianon kustantamana, teos ei ole pelkkä hartauskokoelma, vaan editorial intervention, joka on täysin sijoittunut toisen viisisataa luvun teologisen ja kulttuurisen ilmapiirin sisälle: tekstit kerätään, jäsennetään ja niihin liitetään tulkintakeskustelut, jotka ohjaavat lukua ja sääntelevät henkistä vastaanottoa.
Tuloksena on kirja, joka on syvästi epäselvä ja kiehtova: toisaalta se säilyttää alkuperäisen fran¬ceskolaistisen mystiikan väkivallan, ruumiillisen kielen ja katumuksellisen hurmouden, toisaalta kehystää ne post-Trenta-ajan dogmaattisen valvonnan rikastamaan editorialiseen koneistoon. Iacoponen sana, joka syntyi henkisenä huudon ja kielen itsekin horjuttamisen kaltaisena, muuttuu täällä meditaation, kommentoinnin ja kontrollin tekstiksi.
MARKET VALUE
Iacopone da Todin Canticien 1500-lukujen erämaat ovat melko harvinaisia antiikvaari markkinoilla ja osoittavat epäjatkuvaa presencea, erityisesti täydellisissä oloissa. 1558-luvun roomalaisen painoksen esimerkit asettuvat yleensä arvoihin 700–1 500 euroa, vaihdellen kunto-, tekstikokonaisuus-, sidostoiminnan ja esiasteiden läsnäolon mukaan.

PHYSICAL DESCRIPTION AND CONDITION
Säiliönahka, tumma kova kartonki. Kannen päälle on koristeltu xilo-ornamentein, joita replicaatio toistuu lopussa. Teksti on selkeässä ja säännöllisessä typografiassa, roomalaisen tuotannon puolivälin yksinkertaisella asettelulla.
Sivut rehevän kellastuneet, hajavärjäytymät sekä joitakin tahroja osoittavat esineen pitkää konservointihistoriaa. Viimeinen sivu lähettänyt marginaalisiin puutteisiin, jotka ovat vanhastaan ehjätettyjä menneiden aikojen aikana.
Collation: pp. (2); 24 nn.; 184; 12 nn.; (2).
Kokonaisuudessaan hyvä ja vakaa säilyvyys, mutta huikeaa historialta materiaalia. Kansissa antiikkikirjat, joiden historia ulottuu useisiin vuosisatoihin, voivat sisältää joitakin epätäsmällisyyksiä, jotka harvoin heijastuvat kuvaukseen.

FULL TITLE AND AUTHOR
I cantici del beato Iacopone da Todi.
Roma, appresso Hippolito Salviano, 1558.
Iacopone da Todi.

CONTEXT AND SIGNIFICANCE
Harvat keskiaikaiset italialaiset kirjailijat omaavat Iacopone da Todin hengen ja kielen voiman. Hänen laulunsa eivät ole yksinkertaisia uskonnollisia tekstejä: ne ovat sanallisia räjähdyksiä, äärimmäisiä minän tuhoutumisen harjoituksia, ruumiin väkivaltaisia kuvia, mystistä halua, absoluuttisen janon ja jumalallisen rakkauden johtamista hengenvaaralliseen tuhoutumiseen.
Kuin alkuperäisten italialaisen kirjallisuuden maisemassa Iacopone on melkein eristäytynyt hahmo. Hänen kielensä ei etsi tyylillistä tasapainoa tai hovin armon harmonioita, vaan etenee poikkeamien, syytösten, pakkoisten toistojen, karkeiden kuvien ja äkillisten lirillisten avauksien kautta. Hänessä elävät kansan saarnaus, fransiskaanimystiikka ja visioiva jännite, joka ennakoi joissakin piirteissä paljon myöhemmän aikalaisuutta.
Tämä 1558-luvun julkaisu on erityisen merkittävä, koska se todistaa iacoponica vastaanoton muovautumisen Counter-Reformation aikana. Trentin eukirkunnan jälkeen Kirkko koki tarpeen hallita, ohjata ja tulkita radikaalisimmat henkiset kokemukset. mystiikka ei katoa, vaan ohjataan turvallisempien dogmaattisten rakenteiden sisälle.
Tulkkauksellisten puheiden ja tulkintalaitteiden sisällyttäminen paljastaa tämän kulttuurisen operaation: Iacoponen teksti jatkaa lukemista ja ylistystä, mutta hänen äänensä välitetään, kontekstualisoidaan, “valvotaan”. Rooman painos tulee siten post-Trenton hengellisyyden symboliseksi kohteeksi: se säilyttää keskiaikaisen tulen, mutta sulkee sen XVI-luvun teologisen kurinalaisuuden sisälle.
Kirja saa siis kaksinkertaisen identiteetin: keskiaikaisen mystiikan reliikki; Counter-Reformation pedagoginen ja hartautettu väline.

Linguistic significance
Myös kielellisesti teoksella on tärkeä rooli. Cantici säilyttää yhden uskomattomimmista Umbrian kansanvanhan esimerkeistä kaksi- ja kolmodeksessa, ja dokumentoi kriittisen vaiheen italian kielen runollisen muodon muodostumisessa jo ennen Petrarchan kanonisaatiota.

BIOGRAPHY OF THE AUTHOR
Iacopone da Todi (n. 1230–1306) syntynyt todennäköisesti Jacopo dei Benedetti, oli runoilija, lakimies ja fransiskaanimunkki keskiaikaisen Italian radikaaleimpia hahmoja. Aikuisuus, laadukas oikeustiede ja sisäinen kriisi — perinteisesti liitetty vaimon kuolemaan — johti radikaaliin käännökseen.
Enteroituaan fransiskaanin tilaan, hän liittyi Spirituali-virkkeen kirkkotietä, tukien äärimmäisen köyhyyden ihannetta ja avoimesti vastustaen kirkollista hierarkiaa. Tämä asento johti vainoon, vankeuteen ja opillisena epäilyyn.
Hänen villansa kirjoituksensa umbrian murteella ovat yksi kristillisen keskiaikaisen runouden huippuhetkistä. Hänen kielensä, suoraa ja ruumiillisesti voimakasta, vuorottelee sanoman syytöselvityksen, mystisen hurmauksen, itsensä nöyryytyksen ja jumalallisen sulautumisen halun kanssa. Hänen hahmonsa pysyi vuosisatojen ajan kiertokulkuna yleisen kunnioituksen ja teologisen huolenaiheen välillä, myötävaikuttaen hänen teoksensa poikkeukselliseen viehätykseen.

PRINTING HISTORY AND CIRCULATION
Canticien traditio syntyi käsikirjoitusmuodossa 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla, laajan, epävakaan ja kerrostuneen välityksen kautta. Ensimmäiset painokset ilmestyivät 1400-luvulla ja moninkertaistuivat 1500-luvulla, jolloin teksti vakiintui ja organisoitiin tiukemmilla julkaisutavoilla.
1558-luvun Rooman painos Hippolito Salvianon toimesta kuuluu täysin tähän julkaisuvalinnan prosessiin. Verrattuna varhaisiin painoksiin, se tuo esiin selkeämmän tulkivalikoiman, mikä sopii Counter-Reformation kulttuuriseen ilmapiiriin.
Teoksen levinneisyyden oletettiin olevan merkittävää etenkin uskonnollisissa, luostari- ja kulttuurielämässä. Canticiet pitivät kuitenkin edelleen lukuna ei pelkästään runollisina teksteinä, vaan henkisen meditaation ja kurin välineinä. Viisitoista-aikakautta vastaajaa näkyminen kuvasivat harvinaisemman, suhteellisen pienen määrän 1500-luvun kopioita, mikä heijastelee myös vahvaa päivittäistä käyttöä.

BIBLIOGRAPHY AND REFERENCES
Adams, Catalogue of Books Printed on the Continent of Europe, J 53.
Brunet, Manuel du libraire et de l’amateur de livres, III, p. 485 (“Belle édition”).
EDIT16, da verificare: Iacopone da Todi, Salviano, Roma 1558.
ICCU/OPAC SBN, registrazioni multiple dell’edizione romana del 1558.
WorldCat, varianti catalografiche dell’edizione.
Contini, Gianfranco, Letteratura italiana delle origini.
Sapegno, Natalino, Il Trecento.
Leonardi, Claudio, Iacopone da Todi e la poesia religiosa medievale.
Getto, Giovanni, Letteratura religiosa del Duecento italiano.
Petrocchi, Giorgio, Storia della letteratura religiosa italiana.
De Bartholomaeis, Vincenzo, La poesia religiosa italiana del Medioevo.
Biblioteca Apostolica Vaticana, fondi di letteratura religiosa volgare del XVI secolo.