Abbas - Iran Diary 1971-2002 - 2002





1 € |
|---|
Catawikin ostaja turva
Maksusi pidetään turvassa, kunnes saat esineesi. Näytä tiedot
Trustpilot 4.4 | 138242 arvostelua
Arvosteltu erinomaiseksi Trustpilot.
Abbas, Iran Diary 1971–2002, ensimmäinen painos (2002), ranskankielinen pehmeäkantinen julkaisu Autrementiltä, 236 sivua, 25 × 19 cm, erittäin hyvässä kunnossa tekstilohkon reunan poistetun kirjastotarran kanssa.
Myyjän antama kuvaus
Kirja on erittäin hyväkuntoinen. Ainoa virhe on kirjaston leima "withdrawn" reunan tekstiarkin reunalla, kuten viimeisessä valokuvassa näkyy.
Harvat valokuvaajat ovat dokumentoineet kansakunnan myllertävää historiaa syvyydellä, kärsivällisyydellä ja inhimillisellä sensitiivisyydellä kuten Abbas. Teoksessa *Iran Diary 1971–2002* hän palaa syntymäkaupunkiinsa ja rakentaa visuaalisen kronikan, joka ulottuu yli kolmen vuosikymmenen syvällisten poliittisten, uskonnollisten ja yhteiskunnallisten muutosten ajanjaksolle. Sen sijaan, että historia esitettäisiin yksittäisten tapahtumien sarjana, Abbas paljastaa sen pysyvän jälkensä tavallisten ihmisten elämään, luoden yhden modernin Iranin vaikuttavimmista valokuvallisista todistuksista.
Aloittaen Mohammad Reza Shah Pahlavin hallinnon viime vuosista, teos seuraa kansakuntaa Islamic Revolutionin, ayatollah Khomeinin nousun, traagisen Iranin–Irakin sodan ja seuraavien epävarmojen vuosikymmenten läpi. Silti nämä historialliset virstanpylväät eivät ole koskaan käsiteltävänä etäisinä poliittisina jaksoina. Abbas tuo historian syvälle ihmisyyden mittakaavaan, tarkkailee kasvoja, katuja, rituaaleja ja tunteita yhteisössä, joka jatkuvasti määrittelee itseään uudelleen. Hänen valokuvansa puhuvat paitsi vallankumouksesta, myös muistosta, uskosta, sitkeydestä sekä yksilöllisen identiteetin ja kansallisen kohtalon välisestä monimutkaisesta suhteesta.
Abbas omasi harvinaisen kyvyn liikkua vaivattomasti suurromantiikan ja intiimin välillä. Laaja mielenosoitus voidaan seurata lapsen hiljaisessa ilmaisussa. Uskonnollisen kulkueen juhlallisuus voi väistyä konfliktin jättämän haurasen tyhjän kadun hiljaisuuden tieltä. Tämä merkittävä tasapaino antaa *Iran Diaryn* ylittää perinteisen valokuvajournalismin rajat. Kuva ei etsi spektaakkelia tai sensaatiomaisuutta; päinvastoin ne kutsuvat reflektointiin ja kannustavat katsojaa pohtimaan näkymättömien voimien vaikutuksia jokapäiväiseen elämään.
Teoksen järjestys etenee visuaalisena muistelmana. Jokainen valokuva muodostaa pienen osan huomattavasti suuremmasta kertomuksesta, jolloin lukija saa todistaa kansakunnan asteittaisen transformoitumisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Aika itsessään nousee osaksi kirjan pääaiheista. Kasvot vanhenevat, kaupungit kehittyvät, symbolit saavat uusia merkityksiä ja sukupolvet nousevat historian painon alla. Tuloksena ei ole pelkästään dokumentaarinen tallenne, vaan poikkeuksellinen meditointi jatkuvuudesta, muutoksesta ja inhimillisen kokemuksen kestävyydestä.
Abbasin visuaalinen kieli on poikkeuksellisen selkeää ja tunteellisesti hallittua. Hänen sommittelunsa ovat elegantteja, eivät muodollisia, voimakkaita, eivät turvaudu dramaattisiin tehosteisiin. Lähes pelkästään mustavalkoisella työskentelevänä hän karsii jokaisesta kohtauksesta sen tunteellisen ytimen, antamalla eleen, valon ja ilmaisun kantaa tarinan. Jokainen ruutu heijastaa hänen poikkeuksellista kärsivällisyyttään sekä syvää ymmärrystään ihmisistä ja paikoista kameran edessä.
Enemmän kuin arvostetun Magnum-fotografian katsaus, *Iran Diary 1971–2002* on yksi välttämättömistä modernin Lähi-idän valokuvakirjoista. Se tarjoaa vertaansa vailla olevan visuaalisen historiallisen kuvan Iranista, samalla kun se pysyy syvällisen universaalia tutkimuksessaan vallankumouksesta, uskostä, menetyksestä ja toivosta. Harvat valokuvalliset teokset onnistuvat tasapainottamaan historiallista merkitystä näin emotionaalisella läheisyydellä, tehden tästä painoksesta kestävän dokumentaarisen valokuvauksen mestariteoksen.
Kaksikymmentä vuotta julkaisun jälkeen *Iran Diary* resonoi yhä poikkeuksellisen ajankohtaisesti. Se muistuttaa meitä siitä, että historiaa ei kirjoita yksinomaan poliittiset johtajat tai sitä tallennetaan virallisissa arkistoissa, vaan se tallentuu tavallisten ihmisten hiljaiseen arvolle. Abbasin myötätuntoisen ja horjumattoman katseen kautta Iranista tulee paljon enemmän kuin maantieteellinen paikka — siitä tulee elävä muisto, vakaumuksen, uhrien ja inhimillisen olemassaolon kestävän monimutkaisuuden muovaama maisema.
Myyjän tarina
Kirja on erittäin hyväkuntoinen. Ainoa virhe on kirjaston leima "withdrawn" reunan tekstiarkin reunalla, kuten viimeisessä valokuvassa näkyy.
Harvat valokuvaajat ovat dokumentoineet kansakunnan myllertävää historiaa syvyydellä, kärsivällisyydellä ja inhimillisellä sensitiivisyydellä kuten Abbas. Teoksessa *Iran Diary 1971–2002* hän palaa syntymäkaupunkiinsa ja rakentaa visuaalisen kronikan, joka ulottuu yli kolmen vuosikymmenen syvällisten poliittisten, uskonnollisten ja yhteiskunnallisten muutosten ajanjaksolle. Sen sijaan, että historia esitettäisiin yksittäisten tapahtumien sarjana, Abbas paljastaa sen pysyvän jälkensä tavallisten ihmisten elämään, luoden yhden modernin Iranin vaikuttavimmista valokuvallisista todistuksista.
Aloittaen Mohammad Reza Shah Pahlavin hallinnon viime vuosista, teos seuraa kansakuntaa Islamic Revolutionin, ayatollah Khomeinin nousun, traagisen Iranin–Irakin sodan ja seuraavien epävarmojen vuosikymmenten läpi. Silti nämä historialliset virstanpylväät eivät ole koskaan käsiteltävänä etäisinä poliittisina jaksoina. Abbas tuo historian syvälle ihmisyyden mittakaavaan, tarkkailee kasvoja, katuja, rituaaleja ja tunteita yhteisössä, joka jatkuvasti määrittelee itseään uudelleen. Hänen valokuvansa puhuvat paitsi vallankumouksesta, myös muistosta, uskosta, sitkeydestä sekä yksilöllisen identiteetin ja kansallisen kohtalon välisestä monimutkaisesta suhteesta.
Abbas omasi harvinaisen kyvyn liikkua vaivattomasti suurromantiikan ja intiimin välillä. Laaja mielenosoitus voidaan seurata lapsen hiljaisessa ilmaisussa. Uskonnollisen kulkueen juhlallisuus voi väistyä konfliktin jättämän haurasen tyhjän kadun hiljaisuuden tieltä. Tämä merkittävä tasapaino antaa *Iran Diaryn* ylittää perinteisen valokuvajournalismin rajat. Kuva ei etsi spektaakkelia tai sensaatiomaisuutta; päinvastoin ne kutsuvat reflektointiin ja kannustavat katsojaa pohtimaan näkymättömien voimien vaikutuksia jokapäiväiseen elämään.
Teoksen järjestys etenee visuaalisena muistelmana. Jokainen valokuva muodostaa pienen osan huomattavasti suuremmasta kertomuksesta, jolloin lukija saa todistaa kansakunnan asteittaisen transformoitumisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Aika itsessään nousee osaksi kirjan pääaiheista. Kasvot vanhenevat, kaupungit kehittyvät, symbolit saavat uusia merkityksiä ja sukupolvet nousevat historian painon alla. Tuloksena ei ole pelkästään dokumentaarinen tallenne, vaan poikkeuksellinen meditointi jatkuvuudesta, muutoksesta ja inhimillisen kokemuksen kestävyydestä.
Abbasin visuaalinen kieli on poikkeuksellisen selkeää ja tunteellisesti hallittua. Hänen sommittelunsa ovat elegantteja, eivät muodollisia, voimakkaita, eivät turvaudu dramaattisiin tehosteisiin. Lähes pelkästään mustavalkoisella työskentelevänä hän karsii jokaisesta kohtauksesta sen tunteellisen ytimen, antamalla eleen, valon ja ilmaisun kantaa tarinan. Jokainen ruutu heijastaa hänen poikkeuksellista kärsivällisyyttään sekä syvää ymmärrystään ihmisistä ja paikoista kameran edessä.
Enemmän kuin arvostetun Magnum-fotografian katsaus, *Iran Diary 1971–2002* on yksi välttämättömistä modernin Lähi-idän valokuvakirjoista. Se tarjoaa vertaansa vailla olevan visuaalisen historiallisen kuvan Iranista, samalla kun se pysyy syvällisen universaalia tutkimuksessaan vallankumouksesta, uskostä, menetyksestä ja toivosta. Harvat valokuvalliset teokset onnistuvat tasapainottamaan historiallista merkitystä näin emotionaalisella läheisyydellä, tehden tästä painoksesta kestävän dokumentaarisen valokuvauksen mestariteoksen.
Kaksikymmentä vuotta julkaisun jälkeen *Iran Diary* resonoi yhä poikkeuksellisen ajankohtaisesti. Se muistuttaa meitä siitä, että historiaa ei kirjoita yksinomaan poliittiset johtajat tai sitä tallennetaan virallisissa arkistoissa, vaan se tallentuu tavallisten ihmisten hiljaiseen arvolle. Abbasin myötätuntoisen ja horjumattoman katseen kautta Iranista tulee paljon enemmän kuin maantieteellinen paikka — siitä tulee elävä muisto, vakaumuksen, uhrien ja inhimillisen olemassaolon kestävän monimutkaisuuden muovaama maisema.

