Hans Bayens (1924-2003) - Schilders Atelier






Yli 30 vuoden kokemus taidekauppiaana, arvioijana ja restauroijana.
Catawikin ostaja turva
Maksusi pidetään turvassa, kunnes saat esineesi. Näytä tiedot
Trustpilot 4.4 | 139085 arvostelua
Arvosteltu erinomaiseksi Trustpilot.
Schilders Atelier, öljyväri Hans Bayensin (1924-2003) Hollannista, 1960–1970, impressionistinen tyyli, 70 × 80 cm, käsin signeerattu, alkuperäinen painos, myydään kehyksen kanssa.
Myyjän antama kuvaus
Tämä viittaa erittäin taiteelliseen maalaustaiteeseen Belgiassa syntyneen Hans Bayensin tekijänä.
Sujuva jaettu, värimaailma... upea ja ajaton teos tästä kysytyn taiteilijan luotsista.
Mitat ilman kehyksia ovat 60 cm x 70 cm.
Teos on signeerattu oikean alakulman ja se on kauniissa kunnossa.
Kehys sisältyy ilmaiseksi.
Kaunis maalaus, joka sopii mihin tahansa sisustukseen.
Bayens syntyi Belgiassa hollantilaisten taiteilijoiden Han Bayensin ja Elisabeth Polakin pojaksi, mutta hän kasvoi Amsterdamissa. Siellä hän suoritti päättötentin Barlaeus Gymnasiumissa. Tärkeää tässä oli hänen kirjallinen muotoutumisensa myöhempää työtään varten. Vuosina 1946–1949 hän oleskeli Antwerpenissa, missä hän sai koulutuksensa maalat- ja kuvanveistotaiteilijaksi Kansallisella korkeammalla Kaun, Skoon Instituutissa. Opettajia olivat muun muassa Opsomer, Saverys, De Coninck, Van Vlasselaer (monumentaalinen taide) ja Puvrez.
Opintojen jälkeen hän lähti Maison Descartesin myöntämän apurahan turvin Pariisiin, missä hän sai ateljeen Manufacture des Gobelinsissa. Täällä hän oppi suunnittelemaan tapettikartonkoita sekä kopioi vanhoja mestareita Louvre’n gallerioissa. Vielä Aubussonissa (Lurçat’n luona) tekemän harjoittelun jälkeen hän päätti tämän kauden ja vietti vielä muutaman kuukauden tunnetussa Borinagen kaivostyöalueella. Hänet oltiin edellä sekä Van Gogh’n että Israëlsin. [3]
Kun hän lopulta asettui 1950–1951 uudelleen Amsterdamiin, alkoi aluksi ankara aika; hänen piti etsiä oma muoto, tyyli ja identiteetti. Maa piti jälleen rakentaa ( jälleenrakennuskausi ) ja abstrakti taide oli nouseva suunta. Seinäharjoituksia varten (Marcanti Markthal, 1953), (Wilton-Fijenoord, 1954) ja IJsselcentrale, 1955), sekä joitain tapetteja (mm. valtion kaivokset, nykyisin DSM) ja maatalous- ja kalastusministeriölle tarkoitettu sgrafitto (1955) lisäksi, se mikä hänelle sopi parhaiten, öljymaalausten, vesivärien, pastellien ja piirtämisen tekeminen, vuorotellen muovuspatsaan kanssa, muodostivat hänen tärkeimmän ilmaisumuotonsa. Ja hän onnistui menestymään. [4] Positiiviset arvostelut myötävaikuttivat tähän. Näin Redeker luonnehti Bayensia Algemeen Handelsbladissa edustajana ”antwerpeniläisestä koulukunnasta” jolla on ”todellista, elävää, hengellistä ja laajalti liikkuvaa peintuuria”, sekä ylisti Engelman De Tiedissä hänen “spontaania, pätevää ja herkkää maalaustyyliään”. [5]
Hänen työnsä luokitellaan usein impressionistiseksi, mutta myös psykologisesti ekspressiiviseksi. [6] Toinen luonnehdinta hänen tyylilleen on myöhäis- tai post-impressionistinen. [7] Esimerkkeinä mainittiin Constable, Breitner, Goya, Turner, Vuillard sekä kaksoisneroksi Degas ja Rik Wouters. [4] Aiheet muodostuivat yhä useammin hänen omassa ympäristössään asuvista ihmisistä sekä maisema ja sisätilat. Näin syntyivät piirustusten ja öljy-, pastelli- ja vesiväri- teosten sarjat esimerkiksi sirkuksesta, Koninklijk Concertgebouworkestistä, antiikvaarikirjakaupasta, Suuresta vierailusta (sairaalasarja) ja Jugoslavian Tribunaalista.
Lisäksi hän teki säännöllisiä maalausmatkoja Englantiin (Brighton ja Constable Country), Ranskaan (l’Oise) ja Belgia. Hän maalasi ystävien ja kollegoiden muotokuvia, kuten Geert van Oorschot, Harry op de Laak, Kees Verwey, sekä Willem Drees, Wim Kan, Maurits van Loon, Eugen Jochum, Arend Jan Dunning ja Thérèse Cornips. Veistoksena hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea sarjoista bronzeisista hahmoistaan, jotka hän rakasti, kuten kirjallisuuden hahmot Multatuli, Theo Thijssen, Nescio’n Titaantjes, Gorter, Thorbecke ja Betje Wolff sekä Aagje Deken. Hänen teoksiaan on esillä monissa museoissa ja gallerioissa Alankomaissa ja ulkomailla, ja ne ovat edustettuina yksityishenkilöiden, museoiden ja julkishallinnon kokoelmissa sekä kotimaassa että ulkomailla.
Tämä viittaa erittäin taiteelliseen maalaustaiteeseen Belgiassa syntyneen Hans Bayensin tekijänä.
Sujuva jaettu, värimaailma... upea ja ajaton teos tästä kysytyn taiteilijan luotsista.
Mitat ilman kehyksia ovat 60 cm x 70 cm.
Teos on signeerattu oikean alakulman ja se on kauniissa kunnossa.
Kehys sisältyy ilmaiseksi.
Kaunis maalaus, joka sopii mihin tahansa sisustukseen.
Bayens syntyi Belgiassa hollantilaisten taiteilijoiden Han Bayensin ja Elisabeth Polakin pojaksi, mutta hän kasvoi Amsterdamissa. Siellä hän suoritti päättötentin Barlaeus Gymnasiumissa. Tärkeää tässä oli hänen kirjallinen muotoutumisensa myöhempää työtään varten. Vuosina 1946–1949 hän oleskeli Antwerpenissa, missä hän sai koulutuksensa maalat- ja kuvanveistotaiteilijaksi Kansallisella korkeammalla Kaun, Skoon Instituutissa. Opettajia olivat muun muassa Opsomer, Saverys, De Coninck, Van Vlasselaer (monumentaalinen taide) ja Puvrez.
Opintojen jälkeen hän lähti Maison Descartesin myöntämän apurahan turvin Pariisiin, missä hän sai ateljeen Manufacture des Gobelinsissa. Täällä hän oppi suunnittelemaan tapettikartonkoita sekä kopioi vanhoja mestareita Louvre’n gallerioissa. Vielä Aubussonissa (Lurçat’n luona) tekemän harjoittelun jälkeen hän päätti tämän kauden ja vietti vielä muutaman kuukauden tunnetussa Borinagen kaivostyöalueella. Hänet oltiin edellä sekä Van Gogh’n että Israëlsin. [3]
Kun hän lopulta asettui 1950–1951 uudelleen Amsterdamiin, alkoi aluksi ankara aika; hänen piti etsiä oma muoto, tyyli ja identiteetti. Maa piti jälleen rakentaa ( jälleenrakennuskausi ) ja abstrakti taide oli nouseva suunta. Seinäharjoituksia varten (Marcanti Markthal, 1953), (Wilton-Fijenoord, 1954) ja IJsselcentrale, 1955), sekä joitain tapetteja (mm. valtion kaivokset, nykyisin DSM) ja maatalous- ja kalastusministeriölle tarkoitettu sgrafitto (1955) lisäksi, se mikä hänelle sopi parhaiten, öljymaalausten, vesivärien, pastellien ja piirtämisen tekeminen, vuorotellen muovuspatsaan kanssa, muodostivat hänen tärkeimmän ilmaisumuotonsa. Ja hän onnistui menestymään. [4] Positiiviset arvostelut myötävaikuttivat tähän. Näin Redeker luonnehti Bayensia Algemeen Handelsbladissa edustajana ”antwerpeniläisestä koulukunnasta” jolla on ”todellista, elävää, hengellistä ja laajalti liikkuvaa peintuuria”, sekä ylisti Engelman De Tiedissä hänen “spontaania, pätevää ja herkkää maalaustyyliään”. [5]
Hänen työnsä luokitellaan usein impressionistiseksi, mutta myös psykologisesti ekspressiiviseksi. [6] Toinen luonnehdinta hänen tyylilleen on myöhäis- tai post-impressionistinen. [7] Esimerkkeinä mainittiin Constable, Breitner, Goya, Turner, Vuillard sekä kaksoisneroksi Degas ja Rik Wouters. [4] Aiheet muodostuivat yhä useammin hänen omassa ympäristössään asuvista ihmisistä sekä maisema ja sisätilat. Näin syntyivät piirustusten ja öljy-, pastelli- ja vesiväri- teosten sarjat esimerkiksi sirkuksesta, Koninklijk Concertgebouworkestistä, antiikvaarikirjakaupasta, Suuresta vierailusta (sairaalasarja) ja Jugoslavian Tribunaalista.
Lisäksi hän teki säännöllisiä maalausmatkoja Englantiin (Brighton ja Constable Country), Ranskaan (l’Oise) ja Belgia. Hän maalasi ystävien ja kollegoiden muotokuvia, kuten Geert van Oorschot, Harry op de Laak, Kees Verwey, sekä Willem Drees, Wim Kan, Maurits van Loon, Eugen Jochum, Arend Jan Dunning ja Thérèse Cornips. Veistoksena hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea sarjoista bronzeisista hahmoistaan, jotka hän rakasti, kuten kirjallisuuden hahmot Multatuli, Theo Thijssen, Nescio’n Titaantjes, Gorter, Thorbecke ja Betje Wolff sekä Aagje Deken. Hänen teoksiaan on esillä monissa museoissa ja gallerioissa Alankomaissa ja ulkomailla, ja ne ovat edustettuina yksityishenkilöiden, museoiden ja julkishallinnon kokoelmissa sekä kotimaassa että ulkomailla.
