Vanni Viviani (1937-2002) - A viviani Magritte

Vanni Viviani syntyi vuonna 1937 Mantovan alueella, San Giacomo delle Segnate’n kunnassa. Bolzanossa hän aloitti taiteellisen toimintansa, aluksi kuvallisen maalauksen ja veiston suuntautuneena, ja 1970-luvulla hän muutti Milanon, Euroopan taiteen pääkaupunkiin, missä hän koki tarpeen siirtyä Spighe‑ryhmän kollektiviteetista yksilöllisyyteen nimeltä ”Omena”, viittaava ja eroottinen symboli, jonka juuret ovat uskonnoissa, satuissa, tieteessä ja sankareissa, ja joka tuo mieleen tärkeitä menneisyyden hetkiä – Paroksen Kultaisen omenan ajoista Piero della Francesca’n uskonnollisuuteen – päätyen magrittemaiselle surrealismille, omenalla symbolina elämälle, sensuaalisuudelle, ajattelun tilalle. Kriitika seuraa hänen luovaa polkuaan yhä suuremmalla mielenkiinnolla; Mario De Micheli sanoo hänestä: “Viviani, uskomaton puutarhuri koskemattoman omenatarhan parissa”; Renzo Margonari puolestaan toteaa: “Viviani ei maalaa omenoita vaan ihmiskehoja.” Vuonna 1988 Viviani jättää Milanon vanhan boheemikulttuurin Brerasta ja palaa kotikyläänsä sekä alkuperäänsä virgililäisessä hengessä: hän keksii Villa Ca di Pom’n, latautuneen merkityksillä olevan teoksensa universumin ja samalla löytää sisäisen identiteettinsä. Ja juuri “pom” – omena – on myös Fondation BAMin kokoelman teosten keskiö: 38 suurikokoista maalausta, yksi lasimaalaus sekä yksi monivärinen maiolikka, kaikki säilytetään holvissa. Ei myöskään sovi unohtaa vuotta 2002, jolloin järjestettiin viimeinen suuri kattava retrospekti “Pom Aria” Mantovan Palazzo Te’n Fruttiereissä, joka tiivistää hänen taiteellisen elämänsä spigheistä omenoihin ja päättyy suuriin rautalevyistä tehdyn sisustuksellisiin veistoksiin, joiden negatiivisuudessa hahmojensa Adamin, Dafnen ja Totem- enkeleiden sielu korostuu.