Baldus de Ubaldis - [Incunable] Decretalium - 1489

Baldo degli Ubaldi dixit - La parola del giurista del "Nome della Rosa".
Baldo degli Ubaldi on juristi, jonka Umberto Eco mainitsee 'Ruusun nimen' kaltaisessa teoksessa, kuten korkeimpana auktoriteettina kanonisten kiistojen ratkaisussa, jotka elävöittävät luostaria. Teos, jonka romaani olettaa, on juuri tämä perinne, joka on tässä rekonstruoitu sen vanhimmassa ja aineellisimmassa muodossa.
Monia alkukirjaimia, jotka on varustettu punaisella ja sinisellä, ja koristeltu kylmäkultauksella.
Tämä äärimmäisen harvinainen milanolainen incunabolo vuodelta 1489, Baldo degli Ubaldi'n monumentaalisen kommentaarin Decretaliin, ei ole vain todistus Lombardian suuren julkaisukauden ajasta: se on symbolinen esine täyden ja muinaisen termin merkityksessä.
Tulos on kirjallinen kokonaisuus, joka yhdistää fyysisesti ja käsitteellisesti myöhäiskeskiajan normatiivisen järkeilyn ja joka, kuten Eco olisi sanonut, "puhuu useilla tasoilla".
Kaunis aikakauden mukainen sitominen sian nahasta, kylmäleikkauksella tehty.
markkina-arvo
Le superstiti kopiot tästä painoksesta ovat poikkeuksellisen harvinaisia: ISTC rekisteröi niistä vain kymmenen julkisissa kirjastoissa. Täydelliset kappaleet, sidottuina samanaikaisiin painoksiin, sijoittuvat nykyään noin 15 000–18 000 dollarin hintaluokkaan, ja arviot kasvavat, jos niissä on vanhempia käsikirjoitusfragmentteja. Liturgisten 1100-luvun pergamenttien uudelleenkäyttö neume-merkintöineen muodostaa ainutlaatuisuuden elementin, joka merkittävästi lisää keräilijöiden kiinnostusta oikeudellisiin incunabuloihin ja keskiaikaisiin musiikkimateriaaleihin.

Fyysinen kuvaus ja kunto
Vaikuttava folioimperiaalinen sidonta (noin 42 × 30 cm). Monia alkuperäisiä ruudukkoja punaisella ja sinisellä, koristeltu kylmällä kullalla.
Legato naudanahasta, jossa on puuviilut, ja leimasinpainatuksilla, jotka kuvaavat liljaa, joka on kirjoitettu ruutukehykseen, monogrammi Maria ja Agnus Dei toistettuna rivissä. Sisäpuolella näkyvät 1100-luvun pergamenttiraitat, joissa on nuottiviivoja, käytettyä vahvistamaan saranat. Säilytystila on erittäin hyvä, luonnollisin kulumoin ja toukkien jälkin, sidoksen kohdalla; toukkien jälkiä ensimmäisissä ja viimeisissä korteissa, kellertäviä ja reunoja tummuneita kohtia. Korteja (1); 178; (1). Vanha ex libris etukannen alussa ja suuri ex libris hollantilaisalueelta takakannen sisäpuolella.

FULL TITLE AND AUTHOR
Super I et II Decretalium
Milano, Uldericus Scinzenzeler, 1489
Baldus de Ubaldis

Konteksti ja merkitys
Il Super I ja II Decretalium on yksi eurooppalaisen yhteisen oikeuden kulmakivistä ja yksi arvostetuimmista kommentaareista Gregorio IX:n Decretaliin. Se laadittiin vuosina 1360–1380 ja siitä tuli kiistaton viitekohta yliopistojen opetuksessa ja kirkollisessa oikeuskäytännössä. Scinzenzelerin vuoden 1489 painos todistaa Milanon Sforzesca-kaupungin asemaa juridisen painamisen keskuksena, erityisesti painopisteenä typografisessa selkeydessä, sitkeissä sidoksissa ja kanonisen normikokoelman levittämisessä. Tämän kappaleen esineistössä olevat keskiaikaiset liturgiset pergamentit, joita on uudelleen käytetty vahvistuksena, eivät ole pelkkä tekninen yksityiskohta: ne muodostavat sillan kirkon normiston ja sen musiikillisen perinteen välillä, lain säädösten ja laulun sakraalin ulottuvuuden välillä. Tässä mielessä teos heijastaa sitä symbolista kerrostumaa, jonka Umberto Eco esitti teoksessaan 'Naisen nimi': juristi Baldo degli Ubaldi mainitaan auktoriteettina köyhyyteen, harhaoppisiin ja Liber Extra -tulkintoihin liittyvissä keskusteluissa, ja tämä fyysiseltä vaikuttava monimutkainen esine on juuri sitä kirjaa, jonka Eco kuvittelee olevan läsnä luostarin scriptoriumissa.

Kirjoittajan elämäkerta
Baldo degli Ubaldi (1327–1400), yksi keskiajan merkittävimmistä juristeista, oli Bartolo da Sassoferraton oppilas ja jatkoi tämän dogmaattista lähestymistapaa, osaltaan määritellen yhteisen oikeuden tradition perustuksia. Hän opetti Perugiassa, Firenzessä, Padovassa ja Pavialla, ja hänen kommentaarinsa, neuvonsa ja oppikirjansa saavuttivat laajaa levitystä Euroopassa. Hänen auktoriteettinsa oli niin suuri, että seuraavina vuosisatoina hänestä tuli keskiaikaisen oikeustieteen symboli: ei ihme, että Umberto Eco mainitsee hänet kanonistisen viitteenä 'Nimen rosvossa', jossa hänen oppinsa mainitaan luostarin sisäisissä keskusteluissa munkki- ja teologijuristien välillä.

Tulostushistoria ja levikki
Scinzenzelerin vuoden 1489 painos kuuluu milanolaisen typografian tuotteliaimpaan vaiheeseen, joka oli omistautunut oikeudellisten, teologisten ja filosofisten tekstien julkaisemiselle, suunnattuna Pohjois-Italian yliopistoille ja kirkollisille yhteisöille. Baldo'n kommentaarin, joka on jaettu kahteen osaan, painossa käytettiin terävää kirjasintyyppiä, laajoja puupiirrosalkuisia initiaaleja ja erittäin selkeää sivurakennetta. Vain kymmenen kappaleen säilyminen julkisissa kirjastoissa viittaa pieneen painosmäärään, joka todennäköisesti oli tarkoitettu uskonnollisille oppilaitoksille, tuomioistuimille ja oikeuden opettajille.

BIBLIOGRAFIA JA LÄHTEET
ISTC ib00146000
Hain 2517
Goff B-14
BSB-Ink B-24
Proctor 5864
GW 3836
Beccaria, milanolaiset 1400-luvun typografit, s. 112–115
Schäfer, Beiträge zur Inkunabelkunde, II, 1929