Helmut Zwickl - Weltmeister durch technischen K.O. - 2013

Hermoissaan puhutaan yhä Mercedesin hopeanovaalista aikakaudesta, siitä kam-sah-siegte-Nimbusista, jonka korkeatasoinen tekninen laite loi ja jonka muistikuva ylistää, kiitellään saksalaista täsmällisyyttä, ajatellaan Fangioa, Mossia ja paksua Neubaueria, joka johti ohjaussignaalitauluilla. Epäilemättä Mercedes käytti vuosina 1954 ja 1955 maksimin siitä, mitä kilparadoilla sekä teknisesti että kuljettajalta saatavissa oli.

Sillä välin ollaan jo kuussa, ja Nürburgringillä ajetaan 7:45. Autourheilun huippu kuitenkin saavutettiin vuonna 1969 Porschella. ’Voi ei’, sanoi erään amerikkalaisen kilparadan asentaja, kun viiden auton vahvuinen Porsche-armada työnnettiin Daytona-areenalle; ’jos se pitää paikkansa, että Porsche on vain pieni tehta peli, Fordin olisi pitänyt ilmestyä 30 tehtaanautolla.’ Porschen tavoite oli korkea.

Se oli 'Merkkien maailmanmestaruus'. Hinta ei näemmä näyttänyt merkitystä. Tietokoneet laskivat yhdeksän sopimusajajan (yhdellä kerralla jopa kaksitoista) jokaiselle kilparadalle optimaalisen ajan – ihmisten luonteen, ajotavan ja kunnianhimon saaminen yhteenlaskettuun tulokseen olisi ollut jopa elektronigraafille liikaa.

Vastustajan päällä seistäminen, hänet murskaaminen ja talon oman tekniikan avulla murskaaminen oli tavoitteena. Kymmenestä kilpailusta Merkkien MM-sarjassa Porsche voitti seitsemän, kuudesti teknisen KO:n kautta. Kolmesti heitä koeteltiin itse, ja ennen kuin aika myöskään nämä voitot glorifioi ja tappiot pyyhkiytyy mielestä, haluan vielä kerran katsoa 1969 pitkien kilpailujen elokuvaa – jäljittelemättömästi ja alkuperäiskielellään, sellaisena kuin koin sen.

Saat alkuperäisen, pakkauksessaan olevan kirjan, kuvat ovat omasta yksityiskappaleestani.