Ennio Finzi (1931) - Senza titolo





| 1 € |
|---|
Catawikin ostaja turva
Maksusi pidetään turvassa, kunnes saat esineesi. Näytä tiedot
Trustpilot 4.4 | 129594 arvostelua
Arvosteltu erinomaiseksi Trustpilot.
Myyjän antama kuvaus
Ennio Finzi
Harvinainen grafiitti- ja pastellipiirros valkoiselle kartongille
Koko 22×29 cm, vuodelta 1980
Aitostus mestarin valokuvasta
Teos harvinaisen laadukas, vaikea löytää
Ennio Finzi on äskettäin kuollut taiteilija, jota pidetään spatialismin maalariina, mutta kuten hän itse muistelee, vuonna 1947 hänellä oli vasta 16 vuotta ja hän ei voinut liittyä Spazialismin taidekoulukuntaan, kuten Tancredi Parmeggiani (1927–1964), joka tuolloin oli kaksikymppinen[1].
Vuodesta 1960 vuoteen 1978, myös vaikeuksien vuoksi, joita liittyi spatiaalisia teoksia myyntimäärän vaikeuteen aikakaudella, joka suosi muita tutkimuslajeja[1], hän päättää omaksua täysin aikansa ajankohtaiset tieteellisen ja teknologisen analyysin periaatteet, eikä niinkään kuten N-ryhmän taiteilijat, jotka käyttivät todellisuudessa elektroniikkaa ja valaistus-tekniikkaa[5], vaan pyrkien luomaan samat edellytykset analyyttisen mustavalkoisen ei-pintamaalauksen kautta, joka erosi aiempien voimakkaista kromatisoista, keskittyen automaatioon ja rytmien yhdistämiseen[6], yhä lähemmäksi kinetismiin[1]
Ennio Finzi
Harvinainen grafiitti- ja pastellipiirros valkoiselle kartongille
Koko 22×29 cm, vuodelta 1980
Aitostus mestarin valokuvasta
Teos harvinaisen laadukas, vaikea löytää
Ennio Finzi on äskettäin kuollut taiteilija, jota pidetään spatialismin maalariina, mutta kuten hän itse muistelee, vuonna 1947 hänellä oli vasta 16 vuotta ja hän ei voinut liittyä Spazialismin taidekoulukuntaan, kuten Tancredi Parmeggiani (1927–1964), joka tuolloin oli kaksikymppinen[1].
Vuodesta 1960 vuoteen 1978, myös vaikeuksien vuoksi, joita liittyi spatiaalisia teoksia myyntimäärän vaikeuteen aikakaudella, joka suosi muita tutkimuslajeja[1], hän päättää omaksua täysin aikansa ajankohtaiset tieteellisen ja teknologisen analyysin periaatteet, eikä niinkään kuten N-ryhmän taiteilijat, jotka käyttivät todellisuudessa elektroniikkaa ja valaistus-tekniikkaa[5], vaan pyrkien luomaan samat edellytykset analyyttisen mustavalkoisen ei-pintamaalauksen kautta, joka erosi aiempien voimakkaista kromatisoista, keskittyen automaatioon ja rytmien yhdistämiseen[6], yhä lähemmäksi kinetismiin[1]

