Emilio Isgrò (1937) - Sans titre

Kokeneemmat keräilijät ja asiantuntijat huomaavat tässä mestari Emilio Isgròn teoksessa uskomattoman harvinaisen piirteen, nimittäin tämän ”hajuttuneen poistamisen” sävyn, nämä sanat ovat osittain näkyvissä vain tarkkaavaisille ja uteliaille.

Tämä on tunnusomainen piirre tässä serigrafiassa, jotenkin ainoana 40 kappaleen rajoituskokoelmassa, mikä tekee siitä ainutlaatuisen mestarin taidekierroksen sisällä, jossa yleensä sana joko poistetaan kokonaan tai jätetään näkyviin, mutta tässä on lisäyksenä poistamisen sävy.

Emilio Isgrò poistamisen kanssa on ollut merkittävä edelläkävijä sanan arvolisävaikutuksen ja kielen, sekä sanojen arvon, jonka sanat kantavat, ilmaisun vähenemisen (devalvaatio) käyttäytymisen varoittamisessa; ilmiö, jonka kanssa elämme tänään nyt enemmän kuin koskaan.

Mestari alkoi syyttää 1964 sitä, mikä on nyt jokapäiväistä, mahdollisesti, ja huomaamme sanan arvon puuttumisen, käsitteenä ideointia kantavana objektina, sen eri muodoissaan televisiokeskusteluissa, paperisissa uutisissa, massamediassa tapahtuvassa levityksessä sekä yhä pienenevässä lukijayhteisössä, jota aiomme luoda.

Vähemmän sanoja, vähemmän kulttuuria kiertoon, mutta mitä tämä merkitsee yhteiskunnassa, ohittaen pelkät taidekriittiset puheet?

Kyky ajatella, ja lisäisin kyky ajatella kriittisellä, omalla ajattelulla, määrä ja laatu valtojen sanavarastossa, joka yksilöllä on; emme voi ajatella sanoista, joita emme tunne, aivan kuten ei voi rakentaa taloa ilman kaikkia tarvittavia materiaaleja, mitä vähemmän materiaalia, sitä vähemmän talo on täydellinen, vakaa, toteuttamiskelpoinen.

Sanavaraston rajoittaminen rajoittaa myös käsitteet, joita ihminen voi luoda ja niiden ilmaisemisen tai ilmaisemisen mahdollisuuksia.

Ymmärryksessä vähemmän sanoja = vähemmän ajatuksia, Isgròn työ saa kulttuurilliselta ja taiteelliselta kannalta erittäin korkean arvon.

Sanojen verhottaminen poistamisen taakse on mestarin keino herättää katsojan uteliaisuutta teoksen parissa, keino kannustaa meitä tutkimaan sanan alta, kuvittelemaan, mitä sitä vasten voisi olla se, mitä jätetään "lukemisen vapaaksi".

Käsitteellinen, löytämisen, tutkimisen ja sanojen sekä niiden asettelun pohdinnan prosessi, melkein kuin Isgrò ottaisi opettajan pedagogisen roolin ja älyllisen pohdinnan roolin.

Mutta Isgrò ei ole vain “opettaja”, hän on myös uudenlaisten syntaktisten ja muodollisten sääntöjen luoja, uusien tarinoiden kehittäjä, mutta myös tarkka satiirikko; mestari on se, mitä älykäs ihmismielikään tulisi olla – herättelijä, jonka tarkoitus on herättää tietoisuus.

Emilio Isgrò asettuu siis taiteen historiaan sanan vartijaksi ja laajemmin kulttuurin vartijaksi, rooli, joka on yhä enemmän tarpeen.

Teoksen mitat ovat 80 x 60 cm.

Painoksen numero ei välttämättä vastaa valokuvan numeroa.

Teoksen alkuperä on Grafica Manzoni -gallerian, joka antaa aitoustodistuksen.