Autori vari - Medicina de Cavalli - 1548

YMPÄRILLE HYÖTYÄ: Kuirallinen ja merkittävä venetsialainen painatus vuodelta 1548, Opera della medicina de cavalli, jonka on ladannut Michele Tramezzino, ja joka edustaa yhtä korkeimmista vaiheista iippiatrisen tiedon välityksessä, antiikin ajan tiedosta renessanssin italialaisessa kontekstissa. Teos, joka on peräisin suuresta Bysantin kokoelmasta, jonka on arvioitu olevan Costantino VII Porfirogenito, saapuu tänne käyttökelpoisessa ja toiminnallisessa muodossa levityksen kautta, jolloin se muuttuu oppineesta repertuaarista käytännölliseksi käsikirjaksi laajaa ja ammattimaista yleisöä varten. Siinä kietoutuvat yhteen klassinen lääketiede, empiirinen havainnointi ja päivittäiset tarpeet yhteiskunnassa, jossa hevonen muodostaa keskeisen elementin sekä sotilaallisesti että taloudellisesti ja symbolisesti. Tramezzinon painatusmuoto muodostaa siten välttämättömän solmukohdan filologiassa, tekniikassa ja materiaalisen kulttuurin välillä, ilmentäen Venetsian roolia antiikin tiedon levittämisen ja uusintakäsittelemisen laboratoriomina paikkana.
MARKET VALUE
Viisisataa edustuksia iippiatriikan oppikirjoista volgaarina, erityisesti venetsialaisia, sijoittuvat yleensä 1 500–2 000 euron väliin; täydellisesti säilyneet, hyväkuntoiset kappaleet ja aikakauden sidonta voivat saavuttaa ja ohittaa 2 500–3 000 euroa, erityisesti jos paperi on hyväkuntoista ja leverille painettu kirjainsäde on selvästi näytetty, mikä on erittäin arvostettua keräilymarkkinoilla.
FYSIKAALINEN KUVAUS JA TILA
Aikakauden sidonta pergamentista joustavaa, käytön merkkejä ja sentyyppisiä naarmuja, hieman löysä mutta syntyperäinen ja rakenteeltaan ehjä, todistus teoksen käytännön käytöstä. Kirjan ensimmäinen sivu koristeellinen suurine kirjapainokuvatyylin puupiirtoineen, toistettu myös teoksen lopussa, Tramezzinon tuotannon tunnisteellinen piirre. Sivut pääosin hyvin säilyneitä, joillakin siirtokukkasia ja turhia laajentumia marginaaleissa, ei-invasiivisia. Kolminkertainen koko (2); 362; 14 nn.; (2). Vanhoissa kirjoissa, joilla on monivuotinen historia, saattaa esiintyä joitakin puutteita, joita ei aina huomioida kuvauksissa.
KOKO NIMET JA TEKIJÄT
Opera della medicina de cavalli koostuu useista muinaisista kirjoittajista ja on hyödynnetty yleisiin hyötyihin, kreikankielisestä hyvästä volgaarista kielellä.
Venetsia, Michele Tramezino, 1548.
AA.VV. (kääntäminen iippiatrikasta kreikasta Costantino Porfirogenitoon kohdistetusta kokoelmasta).

YMPÄRISTÖ JA MERKITYS
Käsikirja kuuluu bysanttilaisten iippiatristen kokoelmien perinteeseen, kattava encyklopedinen kokoelma, joka jäsentää kreikankielisestä–roomalaisesta alkuperäisestä eläinlääkintätiedosta. Kokoelma, joka on liitetty Costantino VII Porfirogenitoon, on yksi tärkeimmistä yrityksistä säilyttää ja järjestää teknisen tiedon vanha tieto, mukaan lukien tekstejä sellaisilta tekijöiltä kuin Pelagonio, Ippocrate, Eumelo, Agatocle ja muut hevosten hoitoon liittyvät lääkärit ja käytännön harjoittajat.
Tässä esitetty versio on peräisin latinalaisesta välityksestä Jean Ruel, ihmis- ja humanistisen siirtymän keskeisestä hahmosta lääketieteellisten tekstien välittämisessä, ja löytää volgaarin käännöksen ratkaisevan siirtymäkohdan: tieto muuttuu akateemisen eliitin perinnöstä käytännön rinnastukseen, jonka mahdollistaa rituaaluihminen ratsuväen, karjanviljelijöiden, kengitys- ja käytännöllisten lääkäriapilaiden.
Renesanssiajalla hevonen ei ole pelkästään kulkuväline, vaan strateginen elementti sodassa, diplomatiassa ja vallan ilmaisussa. Sen hoito saa siksi politiikkaa lähenevän ulottuvuuden, jossa eläinten terveys heijastuu sotilaalliseen ja taloudelliseen tehokkuuteen.
1548:n Tramezzinon painatus osoittaa Venetsian roolin kulttuurisen leviämisen keskuksena, joka kykenee yhdistämään humanistisen filologian, käytännön tarpeet ja hienostuneen typografisen tuotannon. Tässä näkökulmassa teksti muodostuu todelliseksi tiedon välityksen koneeksi, jossa muinainen perinne saa uutta, moderniin suuntaan.

TEKIJÖIDEN ELÄMÄKERTA
Costantino VII Porfirogenito (905–959), Bysantin keisari, oli laajojen enciklopedisten projektien kannustaja, joiden tavoitteena oli säilyttää ja jäsentää vanhan tiedon sekä lääketieteen että teknian muotoja.
Pelagonio (IV vuosisata ja. c.) on yksi tärkeimmistä latinalaisista eläinlääketieteen kirjailijoista, tunnettu hevosien sairauksia käsittelevästä teoksestaan, joka korostaa käytännön ja havainnoivan lähestymistavan perusteita.
Ippocrate (noin 460–370 e.Kr.), länsimaisen lääketieteen isä, vaikutti epäsuorasti myös eläinlääketieteeseen diagnostisten periaatteidensa ja nesteiden nestemäisen tasapainon periaatteiden kautta.
Jean Ruel (1474–1537), ranskalainen lääkäri ja humanisti, kuului humanismin aikakauden tärkeimpiin kreikkalaisen lääketieteen kääntäjiin ja levittäjiin, vaikuttaen iippiatriallisten tekstien levitykseen hänestä johtuvien latinalaisversioiden kautta.
Muita mukana olevia tekijöitä — Tiberio medico, Archeleo, Eumelo, Agatocle — edustavat kreikkalais-roomalaisen teknisen lääketieteen perinteen jatkuvuutta, joka välitettiin bysanttilaisen filtterin kautta ja uudelleen muotoiltiin humanistisen aikakauden myötä.

KIRJAPAINOHISTORIA JA LEVITYS
Opera della medicina de cavalli -kokoelman juuret ovat X-luvun bysanttilaisissa kokoelmissa, jotka myöhemmin käännettiin latinaksi renessanssin aikana ja levitettiin humanistisessa ilmapiirissä. Italiaan kohdistuva italialainen volgaarikäännös edustaa tietoisuuden jakamisen uutta vaihetta, laajentaen merkittävästi yleisöä.
Venetsian 1548 -painatus Michele Tramezzinon toimesta seuraa ensimmäistä painoskierrosta ja sijoittuu kustantajan erikoistuotantoon, joka on tunnettu teknisten, maantieteellisten ja tieteellisten tekstien levittämisestä. Näiden teosten leviäminen oli erityisen laajaa ritarikuntien ja karjatilan piirissä, ja se johti eläinlääkintäkäytäntöjen standardisointiin Italian maailmankunnassa.

BIBLIOGRAFIJA JA VIITEHAKEMISTOT
EDIT16, CNCE 63972 (Tramezzinon, Venezia 1548, kirjannimikkeitä).
ICCU/OPAC SBN, bibliografinen kortti Opera della medicina de cavalli, Venezia, 1548.
Haym, Nicola Francesco, Biblioteca italiana, Venezia, 1726, I, s. 604.
Adams, H. M., Catalogue of Books Printed on the Continent of Europe 1501–1600, Cambridge, 1967, luonnokset iippiatrikista.
Thorndike, Lynn, A History of Magic and Experimental Science, New York, 1923–1958, vol. I–III, osiot eläinlääketieteestä ja vanhan teknisen perinteen.
Voigts, Linda Ehrsam, Medieval Veterinary Medicine: A Guide to the Sources, London, 1982, s. 45–78.
De Renzi, Salvatore, Storia della medicina in Italia, Napoli, 1845–1848, osiot vanhasta ja renessanssin eläinlääketieteestä.
Durling, Richard J., Catalogue of Sixteenth Century Printed Books in the National Library of Medicine, Bethesda, 1967, viitteet iippiatriseen perinteeseen.