Georg Herold (1947) - Bild Du Sollst Dir Kein Machen

Tässä on kyse korkeapainepainatusta kankaankatalogiarkin sivusta. Georg Herold muuttaa täällä teollisesti esivalmistetun pohjamateriaalin omaksi taideteoksekseen. Lähtökohtana on A3-koossa oleva sivu kuvi- tai matonkatalogista, jonka graafinen rakenne – rytmikäs, lähes tekstiilimäinen ruutu – antaa jo visuaalisen järjestyksen. Tämä serienomainen, toiminnallinen estetiikka ei saa Heroldilta väistymään, vaan hän ottaa sen tietoisesti käyttöön ja muokkaa sen uudelleen. Korkeapainepainatuksessa hän asettelee sanojen „DU SOLLST DIR KEIN BILD MACHEN“ kankaalle. Typografia on karkea, suora ja ilman suunnittelullista hienosäätöä sovellettu. Juuri tämä näennäinen yksinkertaisuus luo jännitettä: tiukka, melkein koristeellinen katalogin mallin järjestys kohtaaa kielellisen merkityskartan raskaan sisällön, jolla on viitteellinen merkitys. Sisältö ja välimateriaali ovat ristiriidassa hienovaraisesti – kuva, joka kehottaa olemaan tekemättä kuvaa.
Tämä ironinen murtuma on Hermoldin teoksen keskeinen osa. Hän operoi löydetyillä materiaaleilla, joita hän pienillä välkkymisillä konseptisesti täyttää. Vitsi ei synny koristeesta, vaan siirtämisestä: arkipäiväinen teollistuote muuttuu välineeksi olemassaolon kysymyksestä kuvan tuotantoon, taiteeseen ja havaintoon.
Teos on kaksisukainen luettava. Toisaalta se on kommentti taiteesta itsestään – mahdottomuudesta tehdä lopullista ”kuvaa”. Toisaalta kutsu omalle tuotannolle: kieltäys muuttuu provokaatioksi. Varsinkin siinä kontekstissa, jossa keräilijä tai katsoja, joka itse ajattelee taiteesta tai työskentelee, lausuma avaa tuottavaa kitkaa.
Muodolta teos säilyy tarkoituksella vaatimattomana. Hämärissä harmaan ja ruusun sävyissä kudottu tekstiilimäisen malli luo rauhallisen, melkein kodikkaan taustan, jonka musta kirjoitus erottuu selvästi. Kompositio näyttää sekä sattumanvaraiselta että täsmälliseltä – tyypillistä Heroldin tavalle käsitellä materiaalia ja kieltä.
Allekirjoitus ”Georg Herold 91” vahvistaa syntyajankohdan varhaisessa työjakson osassa, jolloin hän työskenteli tiiviisti löydettyjen materiaalien ja kielellisten asetelmien parissa. Takakannessa oleva lisäallekirjoitus korostaa työn aitoutta.
Kehys – tummanruskeaksi lasitettu puu mittoihin 35 × 47 cm – sitoo lehtisen hillitysti ja tukee arkisen materiaalin ja taiteellisen asettelun yhteyttä ilman, että se ajaa itse esiin.
Kaiken kaikkiaan syntyy teos, joka minimaalisten keinojen avulla saavuttaa suurta mieleenpainuvuutta: tarkka, lakoninen ja kuivalla huumorilla kantanut.