Arthur Rhodes (1944) - Giallo Cromo n.1889

Arthur Rhodes “Giallo Cromo n.1889”

Tämä häkellyttävä ja vaikuttava öljyteos kankaalle, kookkaat mitat 95 x 76 cm, paksuus 2 cm ja rakenteellinen paino 3,200 kg, edustaa hienostunutta, siveettömästi ja älykkäästi satiirista parodiaa kuuluisasti tunnetusta Vincent van Goghin 1889-itsenäisestä muotokuvasta, joka on Musée d'Orsayssa.

Teoksessa on taiteilijan Arthur Rhodesin (Illustrator ja kuvittaja The New York Times) alkuperäinen signeeraus ja vuosiluku alakulmassa, 1983, jolloin siitä muodostuu ainutlaatuinen ja vaikuttava contemporary art -historian kappale. Rhodes jäljentää mestarillisesti hollantilaisen kuva-ajatuksen post-impressionistisesta kielestä ja tuo siihen absurdin arkipäiväisyyden, intiimin toiminnon, jolla pestään hampaita.

Kuitenkin ironia syvenee ja muuttuu traagiseksi, kun tarkastelee pestävää kohdetta: Van Gogh ei käytä tavallista hamm toothpaste, vaan puristaa öljyvärin putkiloa, jonka etiketti lukee selvästi Jaune, eli keltainen väri.

Tämä yksityiskohta ei ole pelkkä visuaalinen gag, vaan voimakas ja oppiva viittaus Van Goghin psyykkisiin häiriöihin, jotka vaivasivat häntä Arlesissa olonsa aikana. Ajan kertomukset osoittavat, että hänen syvien kriisien hetkellä mestari yritti niellä omia värejaan, erityisesti kromikeltaista, jota hän rakasti ja jota hänellä oli kirkkaana loistokas valo, aurinko ja eräänlainen elinvoima ja pelastava lämpö.

Rhodesin teoksessa hampaita harjaava keltainen maali muuttuu metaforaksi maalaamiselle, joka tunkeutuu literally ja fyysisesti taiteilijan kehoon, raviten hänet ja samalla kuluttaen häntä.

Suupielestä visuaalisesti vuotava keltainen vaahto tahraa sinivihreän takin kaulusta symboloi värin hulluutta, joka ylittää kankaan rajat ja muuttuu lihaksi.

Teknisesti teos osoittaa poikkeuksellista tyylitaitoa jäljitellen Van Goghin tunnusomaista dynaamista ja kiusallista kosketusta.

Taustalla on hypnotisoiva, aaltoilevien suturaatiopistojen tekovuoto valkoisen, taivaan sinisen ja azurein sävyissä, jotka selvästi viittaavat Tähtien yön ja alkuperäisen muotokuvan taivaallisiin, myrskyisiin tunnelmiin, luoden liikkeen kokemuksen ja psykologisen jännitteisyyden tunteen.

Taiteilijan kasvot on vangittu terävällä ja hallusinaation kaltaisella katseella, voimakkaan kolmiulotteisella materiellisuudellaan, tiheällä ja värikkäällä viivatyöskentelyllä muotoillen lihaksikuon ja keskittyneen ilmaisun.

Vasen käsi pitää putkea tukevasti ja realistisesti, kun oikea käsi ohjaa vihreää hammashammasharjaa eleellä, joka yhdistää arjen rutiinin ja taiteellisen seremonian juhlallisuuden.

Teos, jota kehystää yksinkertainen, tumma puukehys, joka korostaa viileän väripalettiaan, on erinomaisessa säilytystilassa, ja sen maalaustekstuuri on rikas, tiheä ja elävä, ihanteellinen vaativille keräilijöille, jotka arvostavat nykytaidetta, avantgardea tai taiteen historian suureen tarinaan ja konseptuaaliseen satiiraan liittyvää yhdistelmää.

Arthur Rhodes “Yellow Cromo n.1889”

This extraordinary and commanding oil on canvas painting, measuring an impressive 95 by 76 cm with a depth of 2 cm and a total weight of 3.200 kg, represents a highly sophisticated, irreverent, and intellectually sharp parody of Vincent van Gogh's iconic 1889 Self-Portrait housed in the Musée d'Orsay.

The artwork is hand-signed and dated in the lower right corner by the artist Arthur Rhodes ( worked For New York Times), 1983, making it a unique and compelling piece of contemporary art history. Rhodes masterfully replicates the post-impressionist visual vocabulary of the Dutch master while injecting a surreal element of mundane domesticity, the intimate act of brushing one's teeth.
The irony, however, runs far deeper than a superficial comic sketch, upon closer inspection, Van Gogh is not using toothpaste but is instead squeezing a tube of artist oil paint, explicitly labeled with the French word Jaune, meaning yellow.

This precise detail is a brilliant historiographical reference to the severe psychological crises that tormented Van Gogh during his time in Arles, historical records and letters note that during his most intense episodes of mental distress, Van Gogh attempted to ingest his own pigments, specifically the chrome yellow he so deeply worshiped, a color he associated with pure sunlight, warmth, and spiritual salvation.

In Rhodes' interpretation, the act of brushing his teeth with yellow paint becomes a poignant metaphor for a painter whose art literally consumes him from the inside out, the bright yellow pigment spilling from his mouth and dripping onto his teal jacket symbolises an artistic obsession so absolute that it transcends the canvas to contaminate the body. Technically, the painting demonstrates an exceptional command of the post-impressionist style, the background is rendered in an impasto Arthur Rhodes “Giallo Cromo n.1889” featuring a hypnotic vortex of swirling brushstrokes in shades of white, turquoise, and pale blue, directly evoking the turbulent sky of The Starry Night and the restless energy of the original self-portrait.

The facial features are defined by short, rhythmic strokes of contrasting green and orange tones, capturing the piercing, hallucinatory gaze that is so characteristic of Van Gogh's late psychological portraits.

The left hand firmly grasps the metal paint tube, showing realistic anatomical detail, while the right hand maneuvers a green toothbrush, transforming a trivial morning routine into a solemn and tragic artistic ritual.

Enclosed in a simple, dark wooden frame that perfectly complements the cool, vibrant palette of the canvas, this artwork is in excellent state of preservation, its thick, rich textual surface offers remarkable visual depth, making it a stellar acquisition for discerning collectors of modern art, post-impressionist homages, and conceptually driven visual satire.