Lycian League. Augustus (27 eaa.–14 aaj.). Drachm

★ vaikuttava muotokuva ★

LYCIAN LEAGUE. Augustus.(27 BC-AD 14). Drachm.

Rev : Λ-Υ.
Paljas pää oikealle.

Obv : M-A.
lyyrä; tripod oikealla kentällä.
RPC I 3308.

Kunto : Kolikko on hyväkuntoinen, pinta-naarmuja on näkyvissä mutta ei ole merkittävää kulumaa. Siinä on vaalea harmaa patina, joka antaa pehmeän, mattamaisen ilmeen ja korostaa muotoa ilman että yksityiskohdat peittyvät. Erittäin hieno.

Materiaali : Hopea.
Axis : 12h

Paino : 3,51 g
Läpimitta : 18 mm

Lyyrä on jousellinen soitin, jota käytettiin laajasti muinaisina aikoina, erityisesti kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa, ja jota soittivat usein runoilijat, bardit ja uskonnollisissa viettoja.
Kreikkalaisessa mytologiassa sanotaan lyyrän keksineen jumala Hermes. Hän veisti soittimen käyttämällä kilpikonnankuorta ja häränjänteitä, ja lahjoitti sen Apollolle. Apollo soitti lyyrää Museiden rinnalla, jotka olivat runouden ja musiikin innoituksen lähteitä, vaikuttaen sekä jumaliin että ihmisiin. Tästä lyyrästä tuli musiikin, runouden ja taiteen symboli.

Lyyrä oli pieni, mukana kannettava soitin. Sillä oli yleensä useita kieliä, ja kieltä voitiin näppäillä käsin tai plektralla. Lyyrässä oli usein U-kirjaimen muotoinen kehys ja kielet venytetty kahden sivun yli. Kielien määrä vaihteli ajan ja alueen mukaan, mutta se tavallisesti oli viidestä seitsemään kieltä. Ääni oli pehmeä ja rauhoittava, mikä teki siitä sopivan yksittäisiin esityksiin sekä pienissä ryhmätilaisuuksissa.

Lyyrällä oli laaja käyttöalue. Muinaisessa Kreikassa koulutetuilta odotettiin lyyran soittamista osana musiikin opetusta. Instrumenttia suosivat erityisesti bardit, jotka lausuvat Homerin eepoksia ja lyrikkaa. Uskonnollisissa ceremoniavoissa lyyrää käytettiin usein jumalille osoitettujen hymnimien ja lauluja säestäjänä. Sitä soitettiin yleisesti myös sosiaalisissa kokoontumisissa, juhlissa ja illanistujaisissa.

Rooman kaudella lyyrä jatkoi tärkeänä instrumenttina. Roomalaiset ihailivat kreikkalaista kulttuuria, ja tämä ihailu ulottui myös kreikkalaiseen musiikkiin. Rooman runoilijat ja bardit omaksuivat kreikkalaisen lyyran esittääkseen kirjallisia teoksiaan. Lyyrä tuli osaksi Rooman viihdekulttuuria, ja esiintyjät soittivat sitä usein kokoontumisissa.

Lyyran merkitys muinaisina aikoina ei ollut vain musiikillinen vaan myös symbolinen ja mytologinen. Orfeus, kuuluisa mytologinen hahmo, joka lumosi sekä jumalia että underworldin olennot musiikillaan, soitti lyyrää tämän ihmeellisenä.
Lyyrä antoi nimen taivaan tähtinä tähdelle Lyra, jonka uskomusten mukaan sijoitettiin taivaankantoon Orfeuksen kuoleman jälkeen, jolloin hänen lyyränsä sanottiin ikuisesti säihkyvän tähden symbolina.

Yhteenvetona lyyrällä oli ratkaiseva rooli muinaisen maailman taiteellisessa ja kulttuurisessa kehyksessä. Sen syvät juuret mytologiaan sekä läsnäolo arjessa sekä yhteisöllisessä elämässä tekivät lyyrästä välttämättömän symbolin muinaiselta aikakaudelta. Tämä soitin ei ollut vain musiikin ilmaisua, vaan myös inhimillisen sielun ja kulttuuriperinnön ilmentäjä.